Kestävä kehitys, kiertotalous, kierrätys ja jätehuolto. Lehtori Henna Knuutilan silmät syttyvät, kun puhumme hänen intohimoaiheistaan.
Hän kouluttaa ympäristö- ja energiatekniikan insinöörejä Turun ammattikorkeakoulussa. Heistä tulee eri toimialojen ammattilaisia, jotka yrittävät muuttaa maailmaa ympäristön kannalta paremmaksi.
Knuutilan mukaan parikymppisillä on parempi käsitys ilmastonmuutoksesta ja alan termeistä kuin samanikäisillä 15 vuotta sitten. Silti edelleen pitää lähteä perusasioista.
Hän korostaa opiskelijoilleen, että kestävä kehitys ei rajoitu kierrätykseen ja tehokkaaseen jätehuoltoon. Merkittävimmät ratkaisut kestävämmän planeetan puolesta tehdään ennen kuin jäte syntyy. Tätä ymmärrystä nuorilla ei kouluun tullessa usein ole.
– Ei ehkä vielä ymmärretä, millaisilla kiertotalouden ratkaisuilla pystytään oikeasti muuttamaan maailmaa ja mikä talousjärjestelmän rooli on tässä kaikessa.
Ymmärrystä omista vaikutusmahdollisuuksista. Sitä Knuutila pyrkii juurruttamaan opiskelijoihinsa. Hän opettaa heitä tunnistamaan ”matalalla roikkuvat hedelmät” yrityksissä tai teollisuudessa.
– Ne ovat helposti ratkaistavia asioita, jotka vaativat vain pieniä muutoksia yrityksen prosesseissa tai toimintatavoissa.
Knuutila puhuu opiskelijoilleen myös vaikuttavuudesta. Hän toivoisi, että yritysten ja organisaatioiden ympäristötyötä ei mietittäisi lajiteltavat banaaninkuoret tai tulosteiden vähentäminen edellä.
Mitä aidosti vaikuttavia ympäristötekoja yritys voi tehdä itse? Entä miten yrityksen koko toiminnan – hankinnoista tuotteisiin ja asiakkaalle asti – pitäisi muuttua, jotta se olisi ympäristön kannalta kestävämpää?
Ympäristötyön kinkkisyyttä lisää se, että ympäristölupaukset ovat joskus ristiriidassa keskenään. Knuutila heittää esimerkkinä hiilikuidun käytön ajoneuvoissa.
– Hiilikuitua käytettäessä auton paino kevenee ja muun muassa polttoaineen kulutus vähenee. Tällöin autonvalmistajat saavat kasvihuonekaasupäästöjä alemmas. Samaan aikaan hiilikuitu on ihan mahdoton kierrättää.
Knuutila opastaakin opiskelijoitaan päättämään, mitä vastuullisuuslupausta tavoitellaan. Keskitytäänkö esimerkiksi hiilijalanjäljen vai luonnonvarojen käytön pienentämiseen, vai materiaalien kierrättämiseen?
Knuutila kokee ristiriitaa maailmasta, johon hän insinöörejä kouluttaa. Hänestä yhä enemmän luonnonvaroja vaativa, jatkuvan talouskasvun ja kulutuksen vaatimus on maapallon kannalta kestämätön.
Hänen osaamisensa ei riitä talousjärjestelmien syvälliseen ruotimiseen, mutta hän ohjaa opiskelijoitaan hyvien lähteiden äärelle.
– Heidän on tärkeää ymmärtää, että nykyjärjestelmän kritiikkiä on olemassa. Toivon, että heidän rakentamissaan teknologisissa ratkaisuissa pohdittaisiin kohtuutalouden mahdollisuuksia: että liiketoiminta ei perustuisi ylituotantoon ja ylikulutukseen.
Knuutila painottaa opiskelijoilleen myös sitä, että suomalaiset eivät voi olla välinpitämättömiä aiheuttamistaan päätöistä, koska vaikka Kiina ja Intia saastuttavat niin paljon enemmän. Olemme osa ongelmaa, koska kulutamme sieltä tuotuja tuotteita ja raaka-aineita.
Knuutila opettaa myös yksilön vastuusta kestävässä kehityksessä. Tässäkin hän korostaa vaikuttavuutta: kierrättämisen lisäksi kannattaa miettiä, mitä ostaa ja miten paljon, mitä syö ja miten liikkuu paikasta toiseen.
Itse hän pyrkii elämään, kuten luennoi. Hän syö kasvispainotteisesti, työmatkailee pyörällä, välttää lentomatkustamista, ostaa mahdollisimman vähän ja kestävästi sekä huoltaa ja korjaa.
– Tätä ei kukaan muu halunnut. Käytän sitä niin kauan, kuin se toimii, hän näyttää parhaat päivänsä nähnyttä työpuhelintaan.
Välillä tuska ja riittämättömyys ilmastokriisin äärellä iskevät myös optimistiseen Knuutilaan. Silti hän ajattelee, että jokaisen kannattaa tehdä kestävyystyötä omasta roolistaan käsin, palanen kerrallaan.
– En pysty vaikuttamaan sinne Kiinaan tai Intiaan, mutta teen mitä pystyn täällä.
Kestävämpään arkeen rohkaisee myös Ekopaasto, jota vietetään 18.2.-4.4.2026. Lisää tietoa ja vinkkejä: ekopaasto.fi.