– Sairaala on tietenkin kurja paikka viettää joulua. Mutta kyllä osastoilla pyritään joulu huomioimaan. Lasten puolella jaetaan lahjoja, joita eri järjestöt ovat hankkineet. Ja lasten perheet saattavat olla täällä – ylipäänsä jouluna sairaalassa on potilaiden perheitä ainakin käymässä. Joulukuun aikana joulupukkikin on yleensä käynyt ja Lucia-kulkue nähty. Monilla osastoilla on joulukuusi ja jotain pieniä koristeluitakin, kertoo tuore sairaalapappi Pilvi Ilona Sarjala. Hän tuntee sairaalan arkea – ja joulujuhlaa – ennen kaikkea entisestä ammatistaan sairaanhoitajana, sillä nyt edessä on vasta ensimmäinen joulu sairaalapappina.
Myös Pirkko Pyyhtiä on tavallaan ensimmäistä joulua pappia kyydissä – tai ensimmäistä Turussa, jos tarkkoja ollaan. Hän aloitti sairaalapapin työssä jo vuosituhannen alussa, vaikka välissä on tehnyt kaikkea muutakin.
-Joulut ovat sairaalapapeille kiireistä aikaa sikäli, että keskustelupyyntöjä tulee paljon. Juhlapyhiin voi liittyä hyvin koskettavia hetkiä, mutta myös hauskoja. Kerran esimerkiksi kätilöopistolle tuli mieskuoro aattona esiintymään ja siinä oli sitten jo synnyttäneitä ja kohta synnyttäviä äitejä kuuntelemassa, kun he lauloivat hyvin kauniisti ”Masua tervehdin”, tai virallisemmin Ma sua tervehdin!
Sairaalapapit ovat tavattavissa joka päivä läpi vuoden aamukahdeksasta iltakahdeksaan. He ovat osa sairaalan moniammatillista yhteisöä. Vaikka he ovat pappeja, niin uskontoa ei kuitenkaan tuoda esiin, ellei ihminen sitä itse halua. Iso osa työstä onkin ihmisten henkistä tukemista.
– Työnkuva riippuu vähän siitä, missä yksikössä sattuu olemaan. Itse olen Tyksissä pääasiassa somatiikan osastolla ja muutamilla psykiatrian osastoilla. Tyypillinen päivä on sellainen, ettei oikein tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Keskustelupyynnöt tulevat yleensä saman päivän aikana, toki toisinaan voi olla sovittu aika jo aiemmin. Keskusteluapua annamme niin potilaille, omaisille kuin sairaalan henkilökunnalle. Osallistumme toisinaan myös hoitopalavereihin ja voimme olla mukana vaikka traumaattisten tilanteiden purkukeskusteluissa, kun sellaista tarvitaan, Sarjala sanoo.
Pyyhtiä puolestaan työskentelee vähän vanhemman väen parissa Mäntymäessä, Kaskenlinnassa Portsakodeissa ja Kurjensiivessä.
– Omaan työhöni kuuluu edellisten lisäksi sitten vielä työnohjaus. Se on sellaista henkilökunnan palvelua, jossa selvitellään erilaisia ristiriitatilanteita tai tuetaan työssä.
Sairaalassa tietenkin tapahtuu joka päivä – jouluaattonakin – kaikenlaista surullista, ja sairaalapapin työ on sitten olla siinäkin mukana tukemassa ja lohduttamassa. Totta puhuen työ kuulostaa kovin raskaalta, mutta onko se sitä?
– En ole koskaan edes ajatellut, että tämä olisi raskasta työtä, arvokasta kyllä, olla ihmisen lähellä, kun on vaikeaa, Pyyhtiä sanoo.
– Tämähän on maailman paras työ! Toki joskus asiat voivat mennä ihon alle, emme me robotteja ole. Ja kyllä minä olen itkenytkin täällä, mutta kaikkiaan työssä on paljon arvokkaita ja merkityksellisiä hetkiä. Sitä paitsi vaikka tässä on myös kuoleman kohtaamista, niin paljon on myös arkisempaa: parisuhdehuolia, jaksamiseen liittyviä juttuja ja sen sellaista. Ei tämä suinkaan ole kuolemaa joka päivä, Sarjala miettii.
Mutta se joulu. Vaikka sairaala on sairaala, niin kyllä sielläkin joulua vietetään. Kauneimpia joululauluja lauletaan ja kuunnellaan, hartaushetkiä pidetään, Varhalla on etäjouluhartauskin: sitä voi seurata huoneesta käsin Varhan vanhusten hoitolaitoksissa, ellei pääse paikalle. Huoneisiin jaetaan ehtoollinen, jos niin tahtoo. Yleensä myös sairaalaruoassa näkyy joulu ainakin jollain lailla.
Viime vuonna Pilvi Ilona Sarjala oli töissä kaikki jouluyöt – sairaanhoitajana – ja tärkeää on siinäkin jos voi antaa potilaille hyvän kokemuksen ja omalla läsnäolollaan luoda hyvän hetken.
– Lapset nukkuivat, kun olin yövuorossa, mutta heti aamulla laitettiin televisiosta tulemaan Joulupukin kuuma linja, lahjoja oli tietysti odotettu kovasti jo edellisestä illasta. Henkilökunta puolestaan toi jokainen jotain jouluista syötävää taukohuoneeseen, niin saatiin jouluruokakin siitä.