Suuria kiinteistömassoja hallitsevat organisaatiot tietävät, että kiinteistöjä on ylläpidettävä ja huollettava kaiken aikaa, mikä tarkoittaa alati juoksevia kustannuksia.
Se on normaalitila. Sen lisäksi näissä organisaatioissa tulee vuosikymmenten vieriessä aina tietyin väliajoin vastaan ajanjakso, jolloin useat omat kiinteistöt tuntuvat muuttuvan raharei’iksi samanaikaisesti ja kustannukset nousevat toiseen potenssiin.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä puskee parhaillaan läpi tällaisten vuosien.
Seurakuntayhtymän toimitalon peruskorjaus Eerikinkatu 3:ssa käynnistyy ensi vuonna, kun vieressä kohoava asuinkerrostalo Aninkaistenkatu 1 on saatu rakennettua. Toimitalo on tullut elinkaarensa päähän ja se on kunnostettava perusteellisesti. Hyvin alustava hinta-arvio on noin 10 miljoonaa euroa.
Joen vastarannalla vuoroaan odottaa Tuomiokirkko, joka on peruskorjattava suunnilleen kerran 50 vuodessa ja edellisen kerran näin tapahtui 1970-luvulla. Tuomiokirkon peruskorjaustyöt alkavat ensi vuonna ja kestävät kolmisen vuotta. Kustannusarvio on 23–24 miljoonaa euroa, josta seurakuntayhtymän osuus on 16 miljoonaa. Valtiolta tulee 4 miljoonaa ja keskuskirkolta toiset 4 miljoonaa.
Siinä on vasta kaksi seuraavan kolmen vuoden rakennushankkeista. Turun hautausmaalla sijaitseva Pyhän ristin kappeli on myös peruskorjattava. Satavaan Airisniemen päähän pitäisi rakentaa kokonaan uusi leirikeskus. Tiedossa olevien hankkeiden päälle voi tulla vielä ikäviä yllätyksiä, jos jokin kiinteistö tulee elinkaarensa päähän etuajassa. Siitäkin on kokemusta. Pallivahan kirkko oli purettava. Hirvensalon ja Piikkiön seurakuntakeskukset oli korvattava uudisrakennuksilla, jotka valmistuivat tänä vuonna.
Seurakuntayhtymän hallinto- ja talousjohtaja Timo Laakso toteaa, että yhtymän kiinteistöihin on suunniteltu investoitavan seuraavan kolmen vuoden aikana 60 miljoonaa euroa.
–Se on todella paljon. Meille on kertynyt viime vuosikymmeninä paljon investointivelkaa, ja jossakin kohtaa sitä on alettava purkaa, Laakso huokaa.
Lilja-lehti pyysi Laaksolta ja kahdelta seurakuntayhtymän luottamushenkilöltä näkemystä siitä, missä kunnossa seurakuntayhtymän talous on jätti-investointien keskellä. Mitä haastateltavat ovat mieltä yhtymän rahankäytöstä ja rahojen riittävyydestä?
Luottamushenkilöistä kommentointimahdollisuuden saavat yhtymän tarkastusjohtokunnan puheenjohtaja Liisa Laukkanen ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, professori emeritus Seppo Niemi.
Laakso aloittaa toteamalla, että yhtymän talous on vielä toistaiseksi ihan kohtuullisessa kunnossa. Jos suoritetaan valtakunnallinen vertailu, yhtymän taloustilanne näyttää jopa hyvältä.
–Suomen seurakuntatalouskentällä me olemme parempiosaisia, koska Turku on kasvukeskus. Sekä Turku että Kaarina ovat muuttovoittokaupunkeja. Kirkko tekee nettotappiota jäsenmäärässä myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueella, mutta tänne suuntautuva muuttoliike pitää jäsenmäärätappiot kohtuullisina.
–Lisäksi meillä on sijoitusvarallisuutta. Meidän tulorahoituksemme riittää juoksevan toimintamme pyörittämiseen, Laakso summaa hyvät uutiset.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on kymmenen seurakuntaa. Onko niiden taloustilanne yksi ja yhteinen vai onko yhtymässä rikkaita ja köyhiä seurakuntia?
Laakso vastaa, että mitään isoa jakolinjaa ei ole, mutta asukasluvun kehitys vaikuttaa yhtymän sisällä seurakuntien tulovirtoihin eri tavoin.
–Kaavoituksellisista ratkaisuista johtuen yhtymän seurakuntien tulojen kehityksessä esiintyy jonkin verran vaihtelua. Yhtymä jakaa vuosittain jokaiselle seurakunnalle määrärahan, jonka suuruus määräytyy pääsäännön mukaan 90-prosenttisesti jäsenmäärän pohjalta ja 10-prosenttisesti asukasluvun pohjalta. Jos kaupunki kaavoittaa jonkun seurakunnan alueelle paljon asuntoja, niin sinne alkaa muuttaa paljon uusia asukkaita ja seurakunnan jäsenmäärä kehittyy positiivisesti.
–Meillä on yhtymässä tällaisia alueita, esimerkkeinä Kaarinan seurakunta ja Mikaelinseurakunta, Laakso toteaa.
Vuoden 2026 talousarviossa seurakuntayhtymän tuottojen on arvioitu olevan noin 54,8 miljoonaa ja kulujen noin 56,2 miljoonaa. Tulos olisi siis 1,4 miljoonaa euroa alijäämäinen.
Yhtymän tuotoista kirkollisverotulot muodostavat 69 prosenttia, toimintatuotot 21 prosenttia, valtionrahoitus 6 prosenttia ja sijoitustuotot 4 prosenttia.
–Toimintatuotot pitävät sisällään esimerkiksi hautausmaksuja, virkatodistuksista perittyjä maksuja, leirimaksuja ja vuokratuottoja, Laakso luettelee.
Kirkollisveroprosentti on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä erittäin kohtuullinen 1,20. Valtakunnallinen keskiarvo on 1,70.
Yhtymän kuluista 83 prosenttia on toimintakuluja. Muut kuluerät ovat keskusrahasto- ja eläkerahastomaksut 7 prosenttia, poistot kiinteistöistä 7 prosenttia, sijoitus- ja korkomenot 2 prosenttia ja verotuskustannukset 1 prosentti.
Toimintakulut ovat ensi vuoden talousarviossa 46 miljoonaa euroa. Jos tämä selvästi suurin kululuokka pilkotaan osiin, niin henkilöstökulut muodostavat toimintakuluista 57 prosenttia, ulkoa ostetut palvelut 21 prosenttia, ostetut tarvikkeet 10 prosenttia, vuokrat ja vastikkeet 6 prosenttia, avustukset 4 prosenttia ja muut 2 prosenttia.
Seurakuntayhtymällä on myös merkittävät määrät kiinteistö- ja sijoitusvarallisuutta.
–Kiinteistömme ovat pääosin kirkkoja ja seurakunnallisia rakennuksia, mutta meillä on myös sijoituskiinteistöjä, kuten esimerkiksi Aninkaistenkatu 1. Yhtymän sijoituskiinteistöjen arvo on noin 32 miljoonaa euroa ilman uutta Aninkaistenkadun sijoituskiinteistöä, Laakso toteaa.
Yhtymän arvopaperivarallisuuden arvo on 59,5 miljoonaa euroa. Laakso kertoo, että arvopaperisalkut on hajautettu kahdelle varainhoitajalle, OP Varainhoidolle ja Nordealle, jotka valittiin kilpailutuksen jälkeen.
–Ne tekevät meille valtakirjamandaatilla sijoitustoimintaa, Laakso sanoo.
Seurakuntayhtymällä on kahdeksansivuinen sijoitusstrategia, jossa on vastuullisuudelle omistettu kappale.
Elääkö kirkko niin kuin opettaa ja toimii sijoittajana eettisesti?
EU:n SFDR-asetus vaatii rahoitusalan toimijoita monitoroimaan sijoitustoimintaa kestävän kehityksen näkökulmasta. Laakso toteaa seurakuntayhtymän seuraavan sijoitustoimintansa vastuullisuutta varainhoitajiensa raporttien pohjalta.
Seitsenportaisella luokitteluasteikolla AAA–CCC yhtymän kaikkien sijoitussalkkujen vastuullisuusluokitus on joko toiseksi korkein AA tai kolmanneksi korkein A, mitkä ovat keskimääräistä parempia vastuullisuusluokituksia.
Laakson mukaan yhtymän sijoitusstrategia sisältää muun muassa alakohtaisia kieltoja, joiden mukaisesti seurakuntayhtymä ei sijoita vaikkapa tupakkayhtiöihin tai aseteollisuuteen tai muihin kiistanalaisiin aloihin. Sijoituksia ei myöskään ohjata räikeästi ihmisoikeuksia rikkoviin valtioihin.
–Toisella varainhoitajallamme on osa sijoituksista erillisessä vastuullisuussalkussa, jossa on tiukat vastuullisuuskriteerit täyttäviä rahastoja. Ne myös kiinnittävät huomiota YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, Laakso sanoo.
Seurakuntayhtymän tarkastusjohtokunnan puheenjohtaja Liisa Laukkanen toteaa olevansa vihreänä kuntapoliitikkona erityisen ilahtunut siitä, että yhtymä on sijoittanut Just Climate -ilmastorahastoon. Laakson mukaan seurakuntayhtymä ja hautainhoitorahasto ovat sijoittaneet kyseiseen rahastoon yhteensä 1,5 miljoonaa euroa.
–Se on tosi hieno juttu, Laukkanen iloitsee.
Laukkanen ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsen Seppo Niemi haluavat molemmat kiittää Timo Laaksoa ja muita seurakuntayhtymän kirstunvartijoita siitä, miten hyvässä hoidossa yhtymän talous on.
He katsovat yhtymän talouden olevan edelleen vakaalla pohjalla ja kuvailevat taloudenhoitoa muun muassa ammattimaiseksi ja läpinäkyväksi. Laukkanen antaa tarkastusjohtokunnan puheenjohtajana hyväksyntänsä myös yhtymän sijoitustoiminnalle.
–Minulla on kaiken kaikkiaan hyvää sanottavaa siitä, miten yhtymän sijoituksia hoidetaan, Laukkanen toteaa.
Niemen mielestä rahankäytön tasapaino kiinteistöinvestointien ja seurakuntien toimintamäärärahojen välillä on ollut yhtymässä kunnossa.
–Nyt yhtymällä on edessä suuria ja kalliita investointeja ja korjauksia, mutta minun mielestäni ne on otettu taloudenhoidossa huomioon, Niemi katsoo.
Sekä Niemi että Laukkanen kuitenkin pitävät yhtymän suurta kiinteistökantaa rasitteena. Laukkasta huolettavat vanhentuvien kiinteistöjen isot hoito- ja huoltokulut ja kertyvä korjausvelka.
–Yhtymän kiinteistökulut ovat erittäin suuret. Kiinteistökantaa pitäisi ehdottomasti saada pienemmäksi. Se on mielestäni aivan välttämätöntä ja siihen on kyllä yhtymän kiinteistöstrategiassa luotu suuntaviivat, Laukkanen toteaa.
Laakson mukaan ajatuksena on ollut, että yhtymällä pitää olla toimivat, turvalliset ja taloudelliset toimitilat, mutta itsetarkoitus ei ole pitää yllä enempää kiinteistöjä kuin on tarpeen. Laakso toteaa, että yhtymän kiinteistöstrategia sisältää pohdintaa siitä, mistä päästä yhtymä voisi alkaa vähentää omia toimitilojaan.
Seppo Niemi kertoo toivovansa enemmän panostuksia ihmisiin, jotka ovat seurakuntayhtymän suurin voimavara.
–Olen pitänyt esillä sellaista ajatusta, että seurakunnissa pitää olla riittävästi henkilökuntaa, jotta seurakunnalliselle toiminnalle olisi tekijänsä. Seurakuntatyö on vahvasti ihmisten varassa. Se on evankeliumin julistamista, ihmisistä huolehtimista ja diakoniatyötä, Niemi näkee.
Tilat mahdollistavat toiminnan, kuten vaikkapa muskarin, jossa sekä lapset että vanhemmat saavat musiikista iloa päiviinsä ja tutustuvat uusiin ihmisiin. (Kuvaaja Timo Jakonen)
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän talous on siis edelleen vakaa, mutta myös ongelmia on sekä tässä päivässä että horisontissa.
Seurakuntayhtymän valtionrahoitus oli 4,7 miljoonaa vielä vuonna 2024, mutta maan hallituksen leikkausten takia se on pudonnut tänä vuonna 3,6 miljoonaan euroon ja jatkaa kutistumistaan ensi vuonna 3,1 miljoonaan euroon. Se pakottaa seurakuntayhtymän nostamaan ensi vuonna hautaustoimen asiakasmaksuja rankalla kädellä.
Valtionrahoituksen pienentyessä verotulojen ja asiakasmaksujen merkitys seurakuntien tulorahoituksessa kasvaa.
Jäsenmäärän kehitys ei kuitenkaan lupaile hyvää. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on tällä hetkellä noin 135 000 jäsentä. Kirkkohallituksen ennusteen mukaan vuonna 2035 jäsenmäärä on alle 128 000 ja vuonna 2040 alle 123 000.
Liisa Laukkanen katsoo, että seurakuntayhtymän on taloudenpidossaan jo ennalta varauduttava kirkon jäsenmäärän laskuun. Seppo Niemi uskoo seurakuntien selviävän taloudellisesti, mutta niiden on syytä pitää taloutensa kehitystä tarkasti silmällä.
Samansuuntaisiin loppusanoihin päättää talousarvionsa myös Timo Laakso.
–Kymmenen vuoden tähtäimellä me pärjäämme tällä alueella ihan kohtuullisesti, mutta mikäli jäsenmäärän pudotus jatkuu ja kiihtyy 2030-luvulla, kun suuret ikäluokat alkavat poistua keskuudestamme, niin seurakuntien talous tulee kiristymään. Ihan jokaisen investoinnin kohdalla on syytä miettiä, onko investointi tarpeen. Lisäksi meidän pitää pohtia oman toimintamme tuottavuutta, Laakso toteaa.