Tuolla on yksi! Ja tuolla! Ja tuolla! Kun laittaa paleontologiasilmälasit päähän, Tuomiokirkosta löytää jälleen uusia puolia. Kirkkohan on reilut 700 vuotta vanha, mikä on kunnioitettava ikä, mutta lattialaatoista löytyy jotain vielä paljon vanhempaa, nimittäin fossiileja.
Ne ovat uineet sen aikaisessa Itämeressä 486 – 443 miljoonaa vuotta sitten. Tosin silloin ”Itämeri” oli nykyisen päiväntasaajan tienoilla. Mutta kun mantereet ovat aikansa kuluksi vaellelleet, niin nykyään se merenpohjan osa on tuo, mikä nyt tunnetaan Itämerenä.
– Vuorten synty ja eroosio ovat aikanaan nostaneet fossiilit esiin ja lopulta ne ovat päätyneet tänne, sanoo arkeologi Ilari Aalto. Hän kaivelee Tuomiokirkossa yleensä vähän tuoreempia asioita, mutta harrastaa kernaasti fossiilienkin bongaamista. Esimerkiksi oikosarvisiin – joita Tuomiokirkonkin kaikki fossiilit ovat – hän törmäsi jo nuorena poikana Hämeen linnassa.
– Siitä lähtien olen aina ilahtunut, kun niitä tulee vastaan. Etenkin Etelä-Ruotsissa fossiileja on paljon, koska siellä on suuria kalkkikiviesiintymiä. Turun tuomiokirkon vanhimmat lattialaatat onkin tuotu sieltä Turun palon jälkeen, kun edelliset tuhoutuivat. Sen sijaan kaikkein uusimmat laatat, joita on esimerkiksi Ursulankappelissa, on hankittu vasta edellisen suuremman remontin yhteydessä Virosta.
Oikosarviset ovat sukua nykyisille mustekaloille. Ne kasvattivat itselleen oikosarven – suojakuoren – joka koostuu kammioista. Mitä vanhempi otus, sitä enemmän kammioita, eli ikään kuin asuinhuoneita. Niinhän se nykyäänkin menee: ensin hankitaan yksiö ja siitä sitten eteenpäin.
Oikosarvisilla oli lonkerot, purunokka ja ne ilmeisesti uivat takaperin. Monissa Tuomiokirkon lattialaatoissa näkeekin varsin selvästi millaisia ne ovat olleet. Syy siihen, miksi ne ovat kiveen päätyneet, piilee laattamateriaalissa.
– Se on kalkkikiveä, joka koostuu kuolleiden eläinten kalsiumista. Ne ovat aikanaan painuneet meren pohjaan ja aikojen saatossa muuttuneet kalkkikiveksi. Esimerkiksi Tuomiokirkon oikosarviset elivät ordovikikaudella, noin 450 miljoonaa vuotta sitten, jolloin meri kuhisi elämää. Suomessa ei tuollaista kalkkikiveä ole, joten kaikki Tuomiokirkon fossiilit ovat tuontitavaraa Öölannista, Gotlannista tai Etelä-Ruotsista, Aalto sanoo.
Ilari Aallon mielestä fossiilit ovat osa Tuomiokirkon loputonta monikerroksisuutta.
– Fossiilit ylittävät massiivisesti kaiken sen ajan, mitä ihminen on ollut olemassa. Se on vieras maailma, mutta silti sama maapallo, ja meidän Itämeri! Mielenkiintoista on myös miettiä, mitä 1700-luvun ihmiset ovat näistä ajatelleet. Silloinhan ei ollut käsitystä evoluutiosta eikä myöskään kivien synnystä, Aalto pohtii.
Yleinen selitys oli kuulemma, että luonto on ihmeellinen ja että kivet voivat ikään kuin toistaa muiden, korkeampien eläinten muotoja. Nooan vedenpaisumuksella puolestaan selitettiin esimerkiksi sitä, miksi vuoristoista on löytynyt simpukoiden fossiileja.
– Leonardo da Vinci oli kuitenkin sitä mieltä, että ne ovat joutuneet sinne ylös siksi, koska vuoret ovat muodostuneet jälkikäteen, eli fossiilit ovat siinä vaiheessa nousseet paikalleen. Ja niinhän se juuri onkin, Aalto sanoo.