Mitä musiikki sinulle merkitsee?
Moni peilaa vastaustaan taitojen kautta. Onko musikaalinen vai ei, osaako laulaa tai soittaa jotain soitinta vai ei, harrastaako musiikkia vai ei?
Kasvatustieteiden tohtori Aino Nevalainen kannustaa ajattelemaan musiikista monipuolisemmin. Hän tutki väitöskirjassaan Turun yliopistossa eri ihmisten suhdetta musiikkiin ja musiikin merkityksiä.
Hänelle jäi mieleen, miten monenlaista hyvinvointia musiikki voi ihmisille tuottaa, ja miten monin eri tavoin se on ihmisille merkityksellistä. Yksilön ehdoilla, taidoista ja taustasta riippumatta.
– Musiikin merkitysten kirjo on laaja, ja ne ovat kaikki tosi arvokkaita.
Nevalaisen korvaan särähtää, jos joku toteaa, ettei ole pätkääkään musikaalinen. Hän korostaa, että musikaalisuus ei ole muuttumaton lahja. Kuka tahansa voi kehittää laulu- ja soittotaitojaan.
– Itsellänikin on ollut kaikkia epävarmuuksia musiikkiin liittyen. On ollut hauskaa huomata, että taidoissa voi kehittyä.
Nevalainen sukeltaa väitöskirjassaan musiikkisuhteisiin ja musiikin merkityksiin 26 eri ikäisen ihmisen kirjoittamien musiikkielämäkertojen avulla. Niissä ihmiset kertoivat musiikkimuistoistaan ja avasivat musiikin merkitystä elämässään.
Tutkimus osoittaa, että musiikkisuhteen muodostuminen on monimutkainen palapeli. Oman kiinnostuksen lisäksi esimerkiksi vanhempien asenteilla, musiikkimaulla ja musiikin läsnäololla perhearjessa on merkitystä. Myös harrastuksilla ja omalla palolla on iso rooli.
Oma lukunsa ovat koulun musiikkitunnit. Opettaja voi olla innostaja tai soitinten ja musiikkigenrejen esittelijä. Toisaalta opettajan teilaavat kommentit laulutaidosta jättivät joidenkin musiikkisuhteeseen pysyvät jäljet.
Myös musiikin saatavuus muokkaa musiikkisuhdetta. Tänä päivänä kaikenlainen musiikki on kuunneltavissa globaalisti. Ennen internettiä musiikkia janoavat olivat tv:n, radion, konserttien ja levykauppojen varassa.
Ihmisen henkilöhistoria, elämänkokemus ja ympäröivä kulttuurikin vaikuttavat musiikkisuhteeseen. Nevalainen löysi yhteneväisiä kokemuksia esimerkiksi 1960-luvulla nuoruuttaan eläneiltä.
– Vanhemmista tutkituista moni sanoi, että oli hienoa, kun tuli joku radio-ohjelma, josta pystyi kuuntelemaan nuorisomusiikkia.
Nevalainen tunnistaa aineistostaan kuusi erilaista musiikkisuhdetta: suorittajat, musiikkiammattilaiset, musiikkitaidoistaan epävarmat, musiikkifanit, musiikkikulttuurin vaalijat ja rennosti harrastavat.
Suorittajat on ohjattu ulkoapäin eräänlaiseen ”musiikin uraputkeen”. Heillä tavoitteellinen musiikin harrastaminen on alkanut varhain, ja saavutuksilla on iso merkitys. He olivat tutkimuksen aikaan 21–28-vuotiaita.
”Aina ei soittotunnilla ollut mukavaa ja muistan lähteneeni monesti itku silmässä sieltä kotiin. Myöhemmin ajateltuna nämä kokemukset ja korkeat vaatimukset, jotka piano-opettajani minulle asetti ovat tehneet minusta taitavan soittajan”, yksi heistä kirjoittaa.
– Suorittajilla musiikin hauskuus saattoi jäädä välillä suoritusten varjoon, Nevalainen sanoo.
Ammattilaisilla on vahva sisäinen palo musiikin pariin kasvuympäristöstä riippumatta. Musiikki aiheuttaa heille vahvoja tuntemuksia. Tutkitut olivat 25–48-vuotiaita.
”Sanoitukset ovat tärkeitä, mutta erityisen tärkeää ovat melodia ja rytmi, lauluääni ja äänen puhtaus. Tietyistä soinnuista ja esimerkiksi vinyylimäisestä huojuntaefektistä saan voimakasta, lähes fyysistä mielihyvää”, yksi heistä kuvailee.
Taidoistaan epävarmoilla on takanaan kolauksia musiikilliseen itsetuntoon perhepiiristä, koulun musiikkitunneilta tai esityksistä. Nämä kokemukset vaikuttavat heihin pitkään. Tutkitut olivat 36–67-vuotiaita.
Nevalainen osoittaa myös, että usko omaan musikaalisuuteen voi voimistua pienestäkin kipinästä: rohkaisevasta harrastusyhteisöstä tai vaikka ystävän kommentista.
”Hän [uusi ystävä] puolestaan kertoi, että laulamista voi oppia! Tämä oli minulle mullistava ajatus. Siihen asti, eli käytännössä koko lapsuuden, olin ajatellut, että ihminen joko osaa laulaa tai ei osaa laulaa. Ikinä minulle ei tullut mieleenkään, että kyseessä olisi taito, jota voi harjoitella”, yksi heistä kirjoittaa.
Musiikkifaneille musiikkimaku on osa identiteettiä ja ryhmään kuulumista. Levyjen metsästäminen ja jaetut konserttikokemukset ovat tärkeitä. Tutkitut olivat 21–72-vuotiaita.
– Musiikkimaku on jännä juttu. Se saattaa rajata kokemuksia, mutta osasta kertomuksia kävi ilmi, että vanhemmiten moni alkoi arvostaa myös muiden musiikkimakua, Nevalainen sanoo.
Aino Nevalainen sai kipinän kasvatustieteiden jatko-opintoihin harjoittelusta Turun yliopistossa. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen hän päätti kouluttautua kirjastoalalle.
Musiikkikulttuurin vaalijoilla on elämänkokemusta ja monenlaisia musiikkikokemuksia. Heistä Nevalainen tunnistaa nostalgiaa, ylpeyttä koettua kohtaan ja halun siirtää musiikin iloa seuraaville sukupolville.
”Nämä kaikki kuorot ovat muovanneet minusta sen ihmisen, joka olen nyt. Laulamista ja soittamista en ole vieläkään jättänyt. Pyrin pitämään jokaisessa kodissani aina jonkun soittimen ja pinkan nuotteja. Muuten en pärjää”, eräs heistä kirjoittaa.
Rennosti harrastaville musiikki tuo elämään iloa ja hauskuutta. Heille musiikin harrastaminen on omaehtoista ja huoletonta.
Tässä kohtaa Nevalainen pohtii itseään viulua soittavan lapsen vanhempana. Miten tulisi reagoida, kun välillä lapsen soittointo on huipussaan, välillä pohjalukemissa?
– Se on aika vaikeaa tasapainoilua: toisaalta on hyvä oppia sitoutumaan asioihin, mutta missä vaiheessa mennään siihen, että tämä ei enää tuota iloa, hän pohtii.
No pitäisikö musiikkisuhdetyypeistä osata valita omansa?
Ei suinkaan. Nevalainen korostaa, ettei halunnut luokitella tutkimuksessaan olleita ihmisiä. Luokittelu auttoi tutkimaan erilaisia musiikkisuhteita ja musiikin merkityksiä tarkemmin.
Nevalainen itse laulaa, soittaa useaa soitinta, säveltää ja sanoittaa musiikkia ja keikkailee miehensä kanssa Aino ja Tapani -duona erityisesti kotikaupungissaan Raumalla. Hän löytää oman elämänsä varrelta elementtejä tutkimuksen kaikista musiikkisuhteista.
Tämä onkin yksi tutkimuksen keskeisistä ajatuksista: musiikkisuhde elää ja muuttuu elämän aikana.
Entä musiikin merkitys? Nevalaisen tutkimia musiikkisuhteita yhdistää se, että niissä kaikissa musiikki tuottaa ihmisille hyvinvointia. Se oli hänelle tärkeä löytö. Hän iloitsee myös siitä, miten laajan merkitysten kirjon hän onnistui musiikille löytämään:
Tavoitteiden toteutumisia, vahvoja aistimuksia, itseilmaisua, nautintoa, epävarmuuksien voittamista, estetiikkaa, tulkintaa, taidetta, kulttuuria, vapautta, iloa ja hauskuutta.
Nevalainen toivoo, että tulevaisuudessa musiikin hyvinvointia tukevat elementit ja monet merkitykset huomattaisiin entistä paremmin perheissä, koulussa ja yhteiskunnassa laajemminkin.
Hän korostaa, että lapsen musikaalisuuden tukeminen ei välttämättä tarkoita kallista musiikkiharrastusta. Lapselle laulaminen ja musiikin kuuntelu eivät maksa mitään. Turun musiikkikirjastossa voi käydä soittamassa pianoa tai lainaamassa muita instrumentteja.
– Netistä löytyy paljon ilmaisia kursseja. Olen miettinyt myös sitä, miten helposti ihminen pystyy improvisoimaan eri soittimilla. Kannattaa kokeilla, hän vinkkaa.
Nevalaisen tutkimus osoittaa opettajan keskeisen roolin ihmisen musiikkisuhteelle. Hän toivoo, ettei musiikinopetuksesta leikattaisi, ja että koulut ja musiikkiopistot yhdistäisivät voimiaan lasten ja nuorten musiikkikasvatuksessa.
Sotepuolella musiikin hyvinvointivaikutuksia hyödynnetään Nevalaisen mukaan jo psykiatriassa ja kuntoutuksessa, mutta mahdollisuuksia olisi muuhunkin.
– Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa ei ole enää musiikkiterapialinjaa, vaan koulutus on maksullinen. Kyllähän se kertoo siitä, että musiikin hyvinvointivaikutuksia voisi arvostaa enemmänkin.
Jutun lainaukset ovat Aino Nevalaisen väitöskirjasta ”Musiikki osana elämää. Elämäkerrallinen tutkimus musiikkisuhteen rakentumisesta ja musiikin merkityksistä”, joka löytyy osoitteesta utupub.fi.