Tämänkin Lilja-lehden välissä ilmestyy kahdeksansivuinen Menot-liite, joka kertoo jotain oleellista kirkosta Turussa ja Kaarinassa. Kirkko on merkittävä paikallinen tapahtumien järjestäjä.
Kokoontumismahdollisuuksia on satoja joka kuukausi. Erilaisia messuja, konsertteja, yhteisöruokailuja, perhetapahtumia, vertaistuen paikkoja, luentoja ja niin edelleen.
Tuomiokirkkoseurakunnan tiedottajan Eeva-Kaisa Ahlamon mukaan tapahtumia on kirkon henkilöstön kokoon suhteutettuna valtava määrä.
– Jokaisella tapahtumalla on toteuttaja, yleensä useampia, ja seurakuntien vapaaehtoiset ovat usein auttamassa. Ne ovat hienoja yhteisiä ponnistuksia ja luovat onnistuessaan yhteisöllisyyttä.
Merkittävä osa Ahlamon työstä on Tuomiokirkkoseurakunnan tapahtumien järjestämistä sekä tapahtumiin liittyvää markkinointiviestintää. Ihan tavallisena kuukautena hänellä saattaa olla 50 tapahtumaa markkinoitavanaan.
Isossa kaupungissa kirkko kilpailee satojen muiden tapahtumien kanssa. Ahlamon mukaan jokaisen kirkon tapahtuman ympärille pitää kehittää oma maailmansa: asettaa tapahtuma yhteiskunnalliseen kontekstiin ja perustella, miksi paikalle kannattaa tulla.
Hänen tehtävänsä on kerätä tapahtumasta tietoa, paketoida tapahtuman sisältö houkuttelevasti ja saada viesti leviämään mahdollisimman tehokkaasti sopivissa kanavissa.
– Kun kyselen tapahtumista työntekijöiltä, pyydän heitä antamaan minulle sisäänheittolauseen: jotain, mistä ihmisille tulisi fiilis, että juuri tuonne minä haluan.
Ahlamo uskoo kirkon tapahtumaviestinnän tavoittavan melko hyvin ne, joilla on tapana käydä kirkon tapahtumissa, ja jotka osaavat etsiä tietoa kirkon kanavista. Haasteena on tavoittaa myös ihmiset, joilla ei ole seurakuntayhteyttä.
Tapahtumaviestinnän hyvä johtaminen ja aikataulutus on Ahlamosta kaiken a ja o: tiedot tapahtumista täytyy saada verkkoon ja lehtiin hyvissä ajoin. Sosiaalisessa mediassakin viestille täytyy antaa pari viikkoa aikaa levitä ja tavoittaa ihmisiä.
– Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka tulisivat paikalle, jos saisivat tapahtumista tiedon ajoissa.
Ahlamo iloitsee siitä, miten seurakuntien viestinnästä on pikkuhiljaa tullut organisoidumpaa ja sitä on jaettu vahvuuksien mukaan: kun viestintäsihteeri hoitaa tapahtumatiedotusta, voivat hengellisen työn tekijät keskittyä esimerkiksi somehartauksien ja muun hengellisen sisällön luomiseen.