Maalis-huhtikuun taitteessa turkulaisen Seppo Hannukaisen, 43, puhelinliittymä suljettiin, koska laskun maksu oli rästissä. Pieni työttömyystuki ja ajoittainen toimeentulotuki eivät aina riitä laskujen maksuun, kun miehen asumistukea leikattiin 50 eurolla kuussa vuoden alussa.
– Se on iso isku pienituloiselle. Ilman ruoka-apua tilanne olisi mahdoton. On surullista, että rahat eivät riitä 47 euron puhelinlaskuun. Ilman tuen leikkausta olisin maksanut sen, mutta nyt on pakko ensimmäisenä maksaa vuokra, Hannukainen sanoo.
Hän on Kelan papereissa työtön työnhakija, vaikka on lääkärin lausunnon mukaan työkyvytön. Opinnot ja työt jäivät jo yli kymmenen vuotta sitten. Synkkä taloustilanne ei ole korjaantumassa lähiaikoina. Masennus, ADHD, Asperger, ahdistus ja sydänongelmat ovat johtaneet siihen, ettei hän enää palaa työelämään.
– On sairas systeemi, ettei niitä rahoja myönnetä, jotka tarvitsee. On arvovalinta, että pienituloisimmilta leikataan.
Vaikka Hannukainen on monella tapaa väliinputoaja, asumisen suhteen hän kokee olleensa erittäin onnekas. Asumistuen leikkausten jälkeen Kela katsoo, että Turussa hyväksyttävät asumismenot yksineläjälle ovat 540 euroa kuussa. Hannukaisen nykyinen koti löytyi kaverin vinkistä Tori.fi:stä, ja sen vuokra on vain 520 euroa kuussa.
– Mulla kävi satumainen tuuri. Muuten voisin olla asunnoton.
Asunnottomuuden uhka koskettaa nyt entistä useampia pienituloisia.
Kelan asettaman vuokrarajan alittavia asuntoja ei Turussa juuri ole, kertoo Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityön ohjaaja Tuulia Karjalainen. Niiden kysyntä todennäköisesti silti kasvaa, kun Kela tarkastaa asumistukia vuoden edetessä. Samalla eteen voi tulla vuokrakorotuksia, ja jonot esimerkiksi TVT Asuntojen asuntoihin ovat pitkiä.
Karjalainen epäilee, että tilanne tulee pahenemaan syksyyn mennessä, kun yhä useammalle pienituloiselle kertyy vuokrarästejä.
– On niitäkin, jotka ovat jo pakon edessä muuttaneet halvempaan asuntoon, jonka vuokra on juuri ja juuri esimerkiksi 560 euroa – ja pian muuton jälkeen se nouseekin 590 euroon. Se on paljon pienistä rahoista, hän sanoo.
Maarian seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anni Saksi kertoo, että asumismenojen kanssa kamppailevat nyt uutena ryhmänä omistusasunnossa asuvat, pienituloiset eläkeläiset, koska myös eläkeläisten asumistukia on leikattu ja omistusasuntojen asumistuki on lakkautettu.
Asunnottomuuden uhka koskettaa nyt entistä useampia pienituloisia. – Kelan asettaman vuokrarajan alittavia asuntoja ei Turussa juuri ole, kertoo Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityön ohjaaja Tuulia Karjalainen.
– Tämä on kokonaan uusi ilmiö tänä vuonna. Yksin asuvat lesket joutuvat pohtimaan, pitääkö omistusasunnoista luopua, ja kuka auttaa tässä. Myös työssäkäyvillä on pulmia. Pienipalkkaisessa työssä vajetta on vaikea korjata, jos tuet pienenevät.
Jos asuntoa on pakko vaihtaa, muuttokin tuo ylimääräisiä kuluja, vaikka Kela tai sosiaalitoimisto avustaisivat muun muassa takuuvuokrassa. Saksi kertoo, että nyt tukea muuttokuluihin on usein myönnetty entistä vähemmän.
– On myös käynyt niin, että muuttoon on liittynyt jokin yllättävä lisäkulu – esimerkiksi vesimaksu ei olekaan kuulunut vuokraan, jolloin kulut ovat nousseet yli Kelan hyväksymän rajan – jolloin muutto on ollut pakko perua. Pahimmassa tapauksessa tästä on voinut seurata sakkovuokra vuokralaiselle, hän toteaa.
Saksin mukaan diakoniasta kysytään nyt myös apua entistä suurempiin vuokrarästeihin. Ennen rästissä oli yksi vuokra, nyt jo kaksi tai kolme, ennen kuin apua haetaan. Toistaiseksi hallituksen leikkaukset eivät kuitenkaan ole näkyneet Maarian diakonian tilastoissa voimakkaasti, vaan avun tarve ja avunsaajien määrä on lisääntynyt koronavuosista tapahtuneesta noususta lähtien.
– Ihmisillä menee yleisesti huonommin, Saksi summaa.
Asunnottomien määrä kasvoi Turussa viime vuonna yli kymmenen prosenttia, ja ilman asuntoa oli 434 ihmistä, vaikka kaupungin tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti asunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä. Tätä on tavoiteltu Suomessa itse asiassa jo 1990-luvulta lähtien.
Nykytilastosta puuttuvat vielä piiloasunnottomat, joiden määrää on vaikea arvioida, kertoo diakoniakeskuksen sosiaalinen isännöitsijä Jyrki Rannikko. Hän vastaa asukkaiden haastattelemisesta seurakuntayhtymän tukiasuntoihin. Siellä hakijoiden määrä on noussut tänä vuonna hieman.
– Ei oota tarjotaan paljon. Toivon antaminen voi olla vaikeaa, mutta moni saa silti jostain asunnon. Huonoimmassa asemassa ovat maahanmuuttajat ja romaniväestö, hän kertoo.
Asunnottomuuden kasvu johtuu muun muassa sosiaali- ja asumistukien leikkauksista ja hintojen noususta. Kun samalla säästetään hyvinvointialueen palveluista, kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ovat ahtaalla.
Varha on leikkausten vuoksi vähentänyt ostopalveluiden käyttöä, minkä seurauksena muun muassa A-klinikan palvelut, kuten selviämisasemat ja katkaisuhoito päättyivät vuodenvaihteessa. Samalla Varhan omat, vastaavat palvelut ovat vasta käynnistymässä. Vastaavia muutoksia on muissakin palveluissa.
– On hyvä, että Varhalla on omia palveluja, mutta ne hakevat vielä muotoaan, ja siirtymä voisi aina olla sujuvampaa. Ostopalveluilla on ollut paikkansa järjestelmässä. Kolmannella sektorilla on pitkä kokemus, ammattitaito, joustavuutta sekä pitkät asiakassuhteet esimerkiksi Asunto ensin -mallin kanssa. Kaikki leikkaukset eivät pidemmän päälle tuo säästöä, kun pahimmillaan monen vuoden työ jonkun asiakkaan kanssa valuu hukkaan, Tuulia Karjalainen sanoo.
Jyrki Rannikko kantaa lisäksi huolta siitä, pääsevätkö kaikki – myös kaikkein vaativimmat ja eniten tukea tarvitsevat – uusien palveluiden asiakkaaksi.
– Löytävätkö he näihin palveluihin? Onko esimerkiksi asumisen tukea tarjolla riittävästi? hän pohtii.
Karjalainen työskentelee osan viikosta Varhan Päiväkeskus ja tilapäismajoitus Etapissa, joka syntyi, kun Sillankorvan ensisuoja ja Sirkkalan päiväkeskus yhdistyivät. Kireä taloustilanne ja säästöt ovat näkyneet sielläkin, sillä muun muassa ruoka-avulle on entistä suurempi tarve.
– Aiemmin kiireisinä päivinä meillä oli ehkä 80–90 kävijää päiväkeskuksessa. Nyt asiakkaita saattaa olla päivässä 140 ja tarve kasvaa. Pienituloisten eläkeläisten määrä nousee jatkuvasti.
Seppo Hannukainenkin käy päivittäin Etapissa. Sen palvelut auttavat häntä monin tavoin, ja siellä tapaa kavereita.
– Se on käytännön pakko, mutta on myös jotain tekemistä. Etapissa on lisäksi avoin Wifi, joten olen käyttänyt siellä älypuhelinta, jotta olen saanut esimerkiksi luettua Kelan päätöksiä.
Asumistuen leikkauksen lisäksi häneen ovat iskeneet muun muassa kuntouttavan työtoiminnan säästöt. Terveystilanteen takia palkkatuettu työkään ei ole vaihtoehto. Vapaaehtoistyö Pelastusarmeijalla ja Turun seudut TST:ssä on kannatellut häntä henkisesti ja tarjonnut yhteisön ympärille.
Terveydenhuollon toimivuudesta hänellä ei ole hyvää sanottavaa. Ensimmäinen ADHD-lääke toi muun muassa sydänoireita ja itsetuhoisuutta, mutta sen käyttöä ei valvottu vuosiin. Sen jälkeen hän jäi pitkäksi aikaa vaille riittävää hoitoa. Nyt uusi hoitokontakti ja lääkitys ovat löytyneet.
– Oli kahden vuoden prosessi päästä neuropsykiatrian polille potilaaksi.
Tuulia Karjalainen pohtii, miten nykyiset säästöt vaikuttavat ihmisiin, joiden kyky sietää vastoinkäymisiä on heikko. Tämä liittyy esimerkiksi juuri asumiseen, erilaisiin tukiin ja byrokratiaan.
– Jos kerrotaan, että Kelan päätös lykkääntyy viikolla, kun liitteen viimeinen sivu – jossa oli vain mainos – puuttuu, ja ihminen on tehnyt paljon töitä päästäkseen eteenpäin, ei välttämättä jaksaa enää tapella. Siinä tuntuu, että lyödään lyötyä.
Systeemi ei aina myöskään kannusta tekemään töitä.
– Matalapalkkaisissa seka- ja pätkätöissä käteen jäävä osuus voi olla hyvin pieni, koska ulosottovelkoja ei huomioida tuissa. Yhteiskunta ja hallitus eivät tue tällaista, Rannikko puolestaan kertoo.
Uuden ADHD-lääkkeen ansiosta Seppo Hannukaisen vointi on alkanut kohentua hiljalleen. Hän toivoo, että jatkossa jaksamista riittäisi paremmin myös vanhoihin harrastuksiin ja kavereiden tapaamiseen.
– Yhden kaverin kanssa olemme alkaneet ajaa radio-ohjattavilla autoilla, hän kertoo.
Myös muun muassa valokuvaaminen, pienoismallien rakentaminen ja liikuntalajeista taiji kuuluvat Hannukaisen harrastuksiin. Tukikohtana näille toimii oma koti – se 520 euroa kuussa maksava onnenpotku.
Tuulia Karjalainen pohtii työssään sitä, miten suuri merkitys asuinviihtyvyydellä on ihmisen hyvinvoinnille. Jos omasta kodista pitää luopua, kun rahat eivät riitä, samalla menee uusiksi koko elinympäristö.
– Eräs asiakas oli juuri saanut työn ja elämäänsä muutenkin kuntoon, mutta hänen oli pakko muuttaa takaisin huonommalle alueelle, koska vuokra oli liian suuri. Pahimmillaan ihminen joutuu takaisin alueelle, jossa hän on aiemmin käyttänyt päihteitä. Siinä vedetään matto jalkojen alta.
Tuoreessa, suomalaista asunnottomuutta 2020-luvulla käsittelevässä Heini Kilpamäen tietokirjassa Aseman nainen suomalaisen asunnottomuustyön uranuurtaja, psykiatri Ilkka Taipale kertoo asumisympäristön merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja osallisuudelle yhteiskunnassa. Hänen esimerkissään rikkinäiset ja likaiset huonekalut asunnottomien asuntoloissa viestivät asunnottomille heidän arvottomuudestaan, ja toisaalta esimerkiksi kaunis puutarha tai luonto tukevat ihmisen mielen toipumista.
Kyse on myös asunnon ja kodin eroista – koti, on asunto, johon ihmisellä on tunneside. Se kiinnittää ihmisen paikkaan, itseensä ja yhteiskuntaan.
” Asunnottomuus viittaa fyysisen itse hallitun tilan puutteeseen. Kodittomuus taas on sisäinen, vaikeammin määriteltävä kokemus. Kodissa on kyse johonkin kuulumisesta, sisäisestä eheydestä, turvan kokemisesta. Elämän mielekkyydestä ja yhteydestä muihin”, Kilpamäki kirjoittaa siteeraten sosiaalipolitiikan tutkija Riitta Granfeltia.
– Totta kai se on tärkeää, että on koti enkä ole kadulla, Seppo Hannukainen toteaa.