Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, mistä huolimatta se usein jää vähän joulun jalkoihin. Joulussa on toki puolensa, mutta pääsiäinen on juhlana sikälikin hieno, että se on hillitty, ei vaadi lahjoja tai muuta sälää ja sisältää syvän ja hienon tarinan, jonka ääreen hiljentyä.
Tuomiokirkossa – niin kuin kaikissa kirkoissa – pääsiäistä vietetään enemmän ja vähemmän samalla lailla. Varhaisimmat tiedot kristillisestä pääsiäisenvietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.
Vaikka pääsiäinen on tavallaan hyvin kompakti, viikon mittainen juhla, niin oikeasti se on kuitenkin pidempi. Tuomiokirkon ylivahtimestari Juhana Ahlamo kertoo, että konkreettisesti pääsiäinen alkaa laskiaisesta, jolloin laskeudutaan paastoon. Tai oikeastaan tuhkakeskiviikosta, joka on heti laskiaistiistain jälkeen.
Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä 1000-luvulla alkaneesta tavasta sirotella paastonajan aluksi ylle tuhkaa katumuksen ja parannuksen merkiksi. Tästä nousee siis myös Suomessa käytetty epätoivoa ilmaiseva sanonta, että ripottelee tuhkaa yllensä. Liturginen väri on violetti, joka on kärsimyksen ja katumuksen väri.
– Paasto kestää 40 arkipäivää ja loppuu pääsiäissunnuntaihin. Palmusunnuntai puolestaan on eräänlainen henkinen pääsiäisen alku, silloin pääsiäinen näkyy jo messukaavassakin – näkyy se toki paaston aikanakin hieman. Palmusunnuntaina on usein kirkossa myös vaikkapa konsertteja. Siitä alkaa sitten hiljainen viikko, Ahlamo kertoo.
Ja kuten koulusta muistamme, palmusunnuntaina Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen ja ihmiset heittelivät hänen eteensä palmunoksia. Suomessa palmuja kasvaa vähänlaisesti, mutta pääsiäisen aikoihin on yleensä pajunkissoja, joten ne saavat täällä toimittaa palmun virkaa.
Pääsiäisviikkoa kutsutaan piinaviikoksi tai nykyään useammin hiljaiseksi viikoksi. Se näkyy esimerkiksi niin, ettei kirkonkelloilla kutsuta jumalanpalvelukseen. Tuomiokirkon kohdalla tosin kaupunkilaiset eivät sitä välttämättä suuremmin huomaa, sillä aikakellot soivat kyllä. Eli torni ei faktisesti ole hiljaa yli viittätoista minuuttia kerrallaan. Varsinaisia kirkonkelloja soitetaan kuitenkin vasta, kun on palattu normaaliin ja Kristus noussut kuolleista. Kellot kumajavat siis pääsiäisyön, eli lauantain, messun loputtua.
Pitkin viikkoa kirkoissa on monenlaista ohjelmaa, mutta varsinainen draama alkaa kiirastorstaista. Raamatun tapahtumat näkyvät konkreettisesti kirkossa ja sen koristelussa.
Kiirastorstaina Jeesus ja opetuslapset ruokailivat yhdessä, ja silloin asetettiin ensimmäinen ehtoollinen. Samasta syystä kiirastorstai on edelleen yksi suosituimmista päivistä käydä ehtoollisella. Ja ylipäänsä kirkossa: kiirastorstain jumalanpalveluksissa Tuomiokirkossa kävi viime vuonna puolen tuhatta seurakuntalaista.
Kiirastorstaina on ensin aamukirkko puolilta päivin ja sitten iltakirkko. Torstain messut ovat sinänsä normaaleja messuja, mutta iltakirkon lopuksi aletaan valmistautua näkyvämmin pääsiäisen tapahtumiin. Ehtoollinen on nautittu niin kuin Jeesus ja opetuslapsetkin tekivät, mutta Juudas on mennyt kavaltamaan Jeesuksen 30 hopearahasta, ja Jeesus vangitaan, joten tämä näkyy myös kirkossa.
– Kiirastorstain iltajumalanpalveluksen loppupuolella alttari riisutaan. Siltä viedään pois kaikki mitä siinä on, kukat, kynttilät, krusifiksi, ehtoollistarvikkeet sekä liina. Tuomiokirkossa purkamassa on vähän isompi porukka, sillä tavaraa on paljon, Ahlamo kertoo.
Tunnelma on varsin dramaattinen, sillä samaan aikaan kirkkosalin puolella ryhdytään sammuttamaan kynttilöitä. Niitä palaa siellä 13, eli Kristus-kynttilä sekä opetuslasten kynttilät. Pappi – itse asiassa psalmien tekstit lukee usein arkkipiispa – kertoo, että Juudas on pettänyt Jeesuksen, joten hänen kynttilänsä sammutetaan. Sen jälkeen, ihan niin kuin Raamatussa kuvataan, todetaan, etteivät muutkaan opetuslapset varsinaisesti olleet Jeesuksen tukena. Niinpä nekin kynttilät sammutetaan. Kristus jää yksin. Kynttilä nostetaan pääkuoriin ja portit laitetaan kiinni. Jeesus on vangittu. Lopuksi lauletaan ilman säestystä: Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se.
Kun kirkkoväki lähtee kiirastorstain iltamessusta, kirkko lukitaan, mutta vahtimestarit eivät pääse vielä kotiin. Edessä on alttarin sekä saarnastuolin verhoaminen mustaan kankaaseen. Tuomiokirkon alttari on varsin iso – pelkästään alttarikaide on yli kymmenen metriä, joten se ei tapahdu kädenkäänteessä. Mukana on useampi vahtimestari ja urakkaan menee reilu tunti.
Ahlamo kertoo, että saarnastuoli on hankala rasti, koska kangas täytyy saada kiinnitettyä, ettei se valu lattialle. Arvokkaaseen tuoliin ei tietenkään sovi ruuvailla mitään, joten on kehitetty puulisäkkeet, jotka laitetaan saarnastuolin kaiteelle ja niihin sitten saadaan kangas kiinni.
Tarina jatkuu seuraavana aamuna. Pitkäperjantaina on sanajumalanpalvelus, mikä tarkoittaa, ettei ehtoollista tarjota. Kuorin portit ovat kiinni, eikä urkuja soiteta. Lauletaan kyllä, mutta ilman säestystä. Kun liturgisessa tekstissä päästään siihen, että Jeesus kuolee, Kristus-kynttiläkin sammutetaan.
Kun antependium, eli alttarivaate, riisutaan, sen alla lukee IHS: Iesus Hominum Salvator – Jeesus, ihmisten pelastaja, Juhana Ahlamo esittelee. Alttarin riisuminen on osa kiirastorstain messun tapahtumakulkua.
– Perjantaina ei kirkollisia toimituksia ole muita, mutta sen sijaan illalla on aina TFO:n konsertti, usein se on joku pääsiäisen passio, tänä vuonna Bachin Matteus-passio. Näin ollen vaikka perjantaina ei ole muita jumalanpalveluksia kuin aamuinen, niin hiljaista ei todellakaan ole, kun orkesteri ja kuorot treenaavat ja laittavat esiintymispaikkoja kuntoon.
Ja itse asiassa ei ihan pidä paikkaansa, etteikö olisi lainkaan muita kirkollisia toimituksia: Ruotsalaisella seurakunnalla on Tarkk’ampujan kappelissa pieni hartaustilaisuus sillä hetkellä, kun Jeesus kuolee (klo 15), joten aivan hiljaista ei ole senkään suhteen.
Myös pappien vaatetuksessa näkyy pääsiäinen: pitkäperjantain jumalanpalveluksessa papit käyttävät joko mustaa stolaa tai sitten ovat pelkässä tavallisessa mustassa papin asussa. Tarinan mukaan eräs entinen piispa puolestaan halusi juhlistaa pääsiäisyön messua käyttämällä vanhaa 1700-luvun kasukkaa, kunnes konservaattorit saivat kuulla asiasta ja kauhistuivat. Sitä ei ollut konservoitu käyttöä varten. Se uustraditio loppui alkuunsa.
Lankalauantaina ei sitten tapahdu mitään. Jeesus on kuollut, maailmassa ei ole valoa. On kirkkovuoden synkin päivä. Kirkko on kyllä auki normaalisti, mutta tilaisuuksia ei ole, valot ovat minimissään. Alttarin portti pysyy kiinni – se on muuten puinen portti, vaikka kauempaa näyttä rautaiselta, eli ei niin vanha kuin voisi ajatella, Turun palon jälkeiseltä ajalta.
Ja sitten, pääsiäisdraaman huipennus alkaa vähän ennen keskiyötä, yleensä kello 23, kun pidetään pääsiäisyön jumalanpalvelus.
– Se on vaikuttava tilaisuus. Ihmiset tulevat pimeään kirkkoon ja jumalanpalvelus alkaa. Kristus-kynttilä sytytetään – ei pääkuoriin vaan lähemmäs istuimia, saarnastuolin tietämille. Jumalanpalveluksen edetessä Kristus-kynttilästä otetaan tuli muihin kynttilöihin, vahtimestarit avaavat tulentuojille – heitä on kaksi – portit ja he ryhtyvät symmetrisesti sytyttämään alttarikynttilöitä. Samalla vahtimestari sakastissa alkaa säätää valoja isommalle niin että lopulta koko kirkko on valaistu, Ahlamo kertoo.
Ja katso: alttarikin on jälleen tavallinen ja valkoinen, sillä vahtimestarit ovat valmistaneet sen siinä päivän aikana. Tai oikeastaan sen jälkeen kun kirkko on lauantaina mennyt kiinni klo 18. No, ei se ihan tavallinen ole, sillä illan mittaan alttari koristellaan kukin ja pajunkissoin. Kynttilöitä on paljon. Valosta on menty varjoon, pimeyteen ja palattu takaisin valoon.
Yksi Tuomiokirkon uudemmista perinteistä on nuorten lauantai-iltana kirkon portaille narsisseista ja kynttilöistä rakentama risti, joka toivottaa tulijat tervetulleeksi kirkkoon.
Muita koristeita kirkossa ovat viisi punaista ruusua, jotka symboloivat Jeesuksen viitta haavaa.
– Yleensä niiden pitäisi olla vain heitettynä peitetyn alttarin päälle niin kuin veri, mutta Tuomiokirkossa se ei onnistu koska eihän kukaan näkisi niitä kuorista, kun vielä porttikin on kiinni. Niinpä ruusut ovat salin puolella pöydällä, Ahlamo kertoo. Turussa on vielä erikoisuutena orjantappurakruunu, joka on niiden seurana.
Juhla toki jatkuu sitten vielä toisena pääsiäispäivänä, jolloin edelleen riittää kirkkoon väkeä. Suurin draama on kuitenkin jo koettu. Liturgisesti mennään violetista mustaan ja lopulta valkoiseen. Kirkkovuoden näkökulmasta pääsiäinen ei toki lopu vielä silloinkaan vaan jatkuu helluntaille. Tuomiokirkossa Kristus-kynttilää puolestaan poltetaan helatorstaihin saakka aina, kun kirkko on auki.
– Se on paksu, yli metrin mittainen kynttilä, joten on siinä aika paljon poltettavaakin, Ahlamo kertoo.
*
Kumpi kirkkovuoden suurista juhlista sitten on vahtimestarin näkökulmasta työteliäämpi, joulu vai pääsiäinen?
– Joulu on pidempi ja sikäli kiireisempi, sillä esimerkiksi joulukonsertit alkavat jo marraskuussa, kun pääsiäinen kestää käytännössä vain viikon verran. Itse myös pidän erityisesti pääsiäisestä. Draaman kaari siinä on niin hieno: laskeudutaan synkkyyteen, joka väistyy ja valo voittaa. Pitkäperjantain tapahtumiinkin liittyy kaikesta huolimatta toivo. Usein siihen aikaan on myös aurinkoista ja monena pitkäperjantaina aurinko on kurkistellut ikkunoista ja valo leikkinyt kirkossa: vaikka pääkuori on suljettu ja pimeä, niin valo kuitenkin löytää tiensä. Lisäksi pääsiäinen on tietenkin myös kevääntulon juhlaa. Tänä vuonna pääsiäinen on erityisen myöhään, joten sitäkin enemmän, Ahlamo miettii.
Hiljaisen viikon päivillä on omat nimensä
Malkamaanantaina on perimätiedon mukaan kerätty ohuita puita tai riukuja, malkoja, joita on käytetty katon tukirakenteissa. Raamatussa toisaalta ihmetellään, kuinka ihminen näkee kyllä rikan veljensä silmässä mutta ei malkaa omassaan. Eli itsessä ei nähdä syytä, mutta muissa kyllä.
Tikkutiistaina kun vuoli sytykkeitä, ne toivat hyvää onnea koko loppuvuodelle.
Kellokeskiviikkona karja sai kellon kaulaansa ja päästettiin ulos.
Kiirastorstai on laina ruotsista: skärtorsdag tarkoittaa puhdistustorstaita. Skär ja kiira kuulostavat vähän samalta.
Pitkäperjantai viittaa tietenkin Jeesuksen pitkään kärsimykseen. Englannissa ollaan kuitenkin positiivisempia ja päivän nimi on Good Friday.
Lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat.
Sukkasunnuntain etymologiasta ei ole varmaa tietoa. Kukaties silloin tehtiin sukkia tai ehkä hipsittiin hiljaa sukkasillaan. Kenties jopa juhlittiin Kristuksen ylösnousua niin, että sukat lensivät jalasta.