Ennen omaa rippikoulua turkulaisella Emma Selinillä oli vahvoja ennakkoluuloja luterilaista kirkkoa, kristinuskoa ja uskovaisia ihmisiä kohtaan.
– Olin saanut somesta ja muista medioista sellaisen käsityksen, että monet kristityt ovat ärsyttäviä ja tuomitsevia.
Selinin perhe ei ole uskonnollinen tai hengellinen, ja häntä ei kastettu vauvana. Koulussa hän on käynyt elämänkatsomustiedon tunneilla, mutta mennyt kavereiden mukana myös joulu- ja pääsiäiskirkkoihin.
Selinin kotona on avoin keskustelukulttuuri. Hän muistaa jutelleensa äitinsä kanssa uskontojen roolista esimerkiksi natsi-Saksassa ja Syyrian sodassa ja ihmetelleensä luterilaisuuden ja katolilaisuuden eroja.
– Mikään ei ole meillä kotona tabu. Aina on saanut kysyä ja aina vastataan.
Kipinän rippikouluun osallistumisesta Selin sai kirkkoon kuuluneelta ystävältään, joka ehdotti, että mentäisiin yhdessä musariparille. Asiaan vaikutti myös isoveli, jolle rippileiri oli ”paras kokemus elämässä”. Isoveli kastettiin leirillä ja konfirmoitiin sen jälkeen.
Selin lähti hakemaan riparilta uusia kokemuksia ja hauskanpitoa. Ennen leiriä ennakkoluulot puskivat pintaan. Hän empi lähtemistä vieraiden ihmisten kanssa keskelle metsää pitämään messuja.
– Se vaikutti vähän kulttimaiselta. Nyt en kadu ollenkaan, että menin musariparille. Siellä oli ehkä maailman parhaimpia ihmisiä, joita olen tähän mennessä tavannut.
Omalla riparilla parasta oli Selinin mielestä mahtava yhteishenki. Ryhmään mahtui monenlaisia ihmisiä ja näkemyksiä. Samanlainen huumori ja musiikki hitsasivat porukkaa yhteen. Leirillä sai olla ihan oma itsensä.
– Se oli tosi turvallinen tila, ja siellä sai olla asioista ihan mitä mieltä vaan.
Selinistä leirin turvallinen ilmapiiri oli taitavien työntekijöiden ansiota. Erityisesti hän kehuu Tuomiokirkkoseurakunnan pappia Sofia Flinckiä, joka osaa hänestä puhua uskonasioista ihmisläheisesti.
Leirin kuluessa alkoi tuntua siltä, että riparille lähteminen oli oikea päätös. Selin muistaa Flinckin messuissa toistamat sanat, joita nuoret alkoivat toistaa hänen kanssaan: ”totisesti on oikein ja armollista, että kiitämme sinua aina ja kaikkialla”.
– Silloin aloin ymmärtää, miksi ihmiset uskovat.
Selin kastettiin rippileirin perhepäivänä laiturilla Kunstenniemen leirikeskuksessa. Läsnä olivat oma ja ystävän perhe. Äiti piti kastemaljaa ja aurinko paistoi.
– Se oli tosi intiimi ja kaunis tilaisuus, Selin sanoo.
Leirin jälkeinen konfirmaatio oli hänestä rento ja ryhmän näköinen. He saivat soittaa ja laulaa monta valitsemaansa kappaletta. Ääntä lähti paljon enemmän kuin ripariryhmästä keskimäärin.
Rippileiri tuntui Emma Selinistä hyvältä valinnalta. Emma kastettiin leirin aikana, leirin jälkeen hän päätti osallistua isoskoulutukseen.
Riparin jälkeen Selin kaipasi takaisin. Siksi hän käy parhaillaan Martin ja Tuomiokirkkoseurakunnan yhteistä isoskoulutusta. Hän käy myös kokkikerhossa ja nuortenilloissa ja tykkää osallistua messujen järjestämiseen ja pitämiseen.
Hyvä yhteisö ja mielekäs tekeminen motivoivat Seliniä olemaan mukana seurakunnan toiminnassa. Oman hengellisyytensä kanssa hän kamppailee.
– Välillä, kun luen jotain kohtia Raamatusta, tulee olo, että en oikein ole samaa mieltä tästä asiasta. Minulla on edelleen ennakkoluuloja, mutta ne katoavat, kun olen päässyt enemmän seurakuntaelämään ja hengellisyyteen mukaan, hän pohtii.
Kastettujen lasten määrän vähentyessä Selinin kaltaiset, rippikoulun kautta kirkon toiminnan löytävät nuoret ovat kirkon tulevaisuuden kannalta keskeinen ryhmä. Miten heidät tavoitetaan?
Selinin mielestä ripareista ja seurakunnan toiminnasta pitäisi kertoa nuorten suulla. Kirkon pitäisi näkyä enemmän somessa ja näyttää, miten hauskaa nuorten toiminta on. Rippileirien ilmaisuus on hänestä iso valtti.
Isosena hän haluaa olla luomassa yhtä hyvää kokemusta, kuin hän itse riparilta sai. Hän kannustaa nuoria taustasta riippumatta lähtemään riparille avoimin mielin.
– Mieluummin menee ennakkoluulojen kanssa ja tulee tosi iloisena takaisin, kuin ei mene ollenkaan.