Tänäkin vuonna seurakunnat kutsuvat kaikki yhtymän alueen kymmenen vuotta täyttävät seurakuntaan kuuluvat lapset juhlistamaan ensimmäistä täyttä vuosikymmentään Kymppisynttäreille.
Luvassa on siis tuvan täydeltä alakoululaisenergiaa. Mutta millaisessa elämänvaiheessa ihminen kymmenvuotiaana on? Lastenpsykiatri, lasten- ja nuorisopsykoanalyytikko Hanna Manninen sanoo, että aika kivassa.
– Jos ottaa vähän pidemmän näkökulman lapsuuteen, niin alle kouluikäisenä kasvaminen on tietenkin hyvin kiivasta, uutta tulee paljon. Alakoulu ja tuo kymmenen vuoden ikä etenkin on yleensä vähän rauhallisempi vaihe ennen nuoruusikää.
Kymmenvuotias on siinä kasvunvaiheessa, että elämänperusta on jo ehtinyt vahvistua. Hän pystyy hallitsemaan tunteitaan, ulkomaailma näyttäytyy kovasti kiinnostavana ja sen ikäinen pärjää jo jonkin verran ilman vanhempiaankin. Neljäs luokka on vähän niin kuin porttikohta nuoruuteen.
– Vanhemmilta kaivataan siinä vaiheessa kunnioitusta niitä taitoja kohtaan, joita sen ikäisellä jo on. Ja tietenkin pitää antaa mahdollisuuksia ja tilaa kasvaa. Vanhempien tehtävä on tukea lasta ja antaa tämän toteuttaa omaa kyvykkyyttään, mutta olla siellä taustalla ja ohjata hienotunteisesti, Manninen määrittelee.
Koulussa kymppienergian näkee hyvin: kolmas-neljäsluokkalaiset ovat maailmasta kiinnostuneita ja innostuneita. Heissä on vielä lapsen avoimuus, jonkin verran jo tietoa, eikä vielä nuoruuden angstia.
– Nuoruus sitten sekoittaa sen paletin muutaman vuoden päästä. Teininä mieli on hauras ja kysytään, että olenko yhtä hyvä kuin muut, kuulunko porukkaan. Mutta kolmas-neljäsluokkalainen ei ihan vielä ole siellä, vaikka hänellekin toki kaverit ovat hyvin tärkeitä, Manninen miettii.
Monenlaisia unelmia ja haaveitakin alkaa siinä iässä olla: vaikkapa että olisi joskus samanlainen kuin urheilu- tai musiikki-idolinsa. Kymmenvuotias on fiksu omalla tasollaan, mutta edelleen lapsi. Siinä on myös vaaranpaikkoja.
– Kaikkia realiteetteja sen ikäinen ei kuitenkaan vielä ymmärrä – liikenne voi olla yksi. Tai netti: se onkin hankala asia, koska ei sitä voi kieltääkään, kun kaikki toimii sen varassa.
Kymmenvuotiaalle turvallisuus syntyy selkeistä pelisäännöistä ja rajoista. Arjen struktuuri on tärkeä – siis vaikka selkeä vuorokausirytmi ja säännölliset ruokailut. Vanhempien täytyy pitää lapset mielessä 24/7.
– Se ei tarkoita, että aina pitää olla läsnä, mutta lapsi pitää olla mielessä – häntä ei voi esimerkiksi jättää yksin liian pitkäksi aikaa. Turvallisuus taas koskee kaikkea tekemistä, sitä missä liikkuu ja mille altistuu, Manninen sanoo.
Samaan aikaan kun vanhemman täytyy olla kartalla mitä lapsi puuhaa, täytyy antaa tilaa kehittymiselle, jotta se ylipäänsä voi tapahtua. Siinä ollaan aina vähän harmaalla alueella – ei ole objektiivista mittaria, mikä on riittävä määrä vapautta ja mikä liikaa.
– Tuskin kukaan vanhempi koskaan pääsee ihan kokonaan huolesta ja pelosta, mutta siihen joutuu luottamaan, että itse kyllä tuntee lapsensa parhaiten.
40 vuotta Kymppisynttäreitä
Ensimmäiset Kymppisynttärit pidettiin Turun konserttitalolla vuonna 1985. Idean takana oli seurakunnan nuorisotyöntekijä Timo Sjöman. Hän ajatteli, että kun kerran aina juhlitaan isosti pyöreitä, niin miksi sitä ensimmäistä tärkeää ei sitten juhlita?
Siitä lähtien on juhlittu.
Nyt juhlavuonna tapahtumaa järjestävä yhtymän nuorisosihteeri Terhi Lehtinen kertoo, että jokainen Turun seurakuntaan kuuluva, tänä vuonna kymmenen täyttävä lapsi, saa ihan henkilökohtaisen kutsun.
– Kutsuttuja on kaikkiaan 1271. Nykyään on niin vähän kirjepostia, että jo sellainen saattaa olla jännittävä saada! Juhlan kunniaksi ollaan jälleen konserttitalolla.
Tänä vuonna ohjelmassa on musiikkia, taikuutta sekä toiminnallisia pajoja.
– Aluksi esiintyy Pienlähettiläs-bändi vähän vuorotellen taikuri Taika-Petterin kanssa. Toimintapisteissä on kasvomaalausta tai voi ottaa kymppitatskan. Keppihevosratakin löytyy. Lopuksi jokainen saa pienen synttärilahjan, Lehtinen kertoo.
Kymppisynttärit 23.3. klo 11.30-14 konserttitalolla. Ilmoittautuminen kutsussa olevasta linkistä.