Paattisten päiväkerhossa on lelupäivä, joten jokaisella on mukanaan itselle rakas lelu. Eeti (3) tuo mukanaan hienon pelastushelikopterin, jossa roottorin lavat liikkuvat kun liipaisimesta painaa. Eikä siinä kaikki:
– Tällä voi ampuakin! Eeti uskoo, mikä ominaisuus on pelastushelikopterissa uusi innovaatio.
Lelut ovat tänäkin päivänä ikiaikaisia: nukkeja, heppoja, vauvoja sekä Ellin (3) kauhakuormaaja, joka tosin toimii tänään betoninlevittäjänä.
Sitä paitsi Eleankaan (5) heppa ei ole heppa vaan yksisarvinen.
Kun lastenohjaajat Susanna Salmela ja Laura Läntinen ovat saaneet kysellyksi lasten kuulumiset, aloitetaan pikku hiljaa päivän kolmetuntinen kerhohetki:
– Se ei ole kauhean pitkä aika. Pikemmin täytyy vähän valita mitä kaikkea ehditään, kun tahdomme kuitenkin antaa paljon aikaa leikille. Se kehittää lasten vuorovaikutustaitoja ja sopimaan oppimista. Ja jos lapsella on jokin idea tekemisestä, niin mahdollisuuksien mukaan tehdään. Siitä tulee kokemus että mielipiteillä on merkitystä ja lasta kuunnellaan, ohjaajat kertovat.
Tänäänkin aloitetaan muovailuvahalla, sillä rutiinit ovat tärkeitä, tutut laulut ja leikit. Vahasta syntyy lasten käsissä niin piparkakkuja kuin runebergintorttuja. Ja myrkkysieniä. Nurkassa on jopa uuni:
– Se on kyl leikkiuuni, Elea valistaa.
Rutiinien lisäksi päiviin kuuluu joustavuutta ja ajankohtaisuutta. Kun ikkunasta esimerkiksi huomattiin fasaani, ryhdyttiin tarkkailemaan sitä. Kävi ilmi, että niitä oli kokonainen lauma, peräti yksitoista. Ja siinä samalla tutustuttiin kuvien avulla muihinkin talvilintuihin.
– Oppiminen on täällä aina jollain lailla mukana: isommat esimerkiksi ovat sääntöleikki-iässä, joten heidän kanssaan voidaan vaikka pelata. Ihan pikkuiset eivät vielä niin säännöistä perusta, mutta kaikki oppivat täällä jotain ikätasonsa mukaan, Salmela sanoo.
Lastenohjaaja Susanna Salmela ihailee, mitä kaikkea muovailuvahasta saakaan aikaan.
Askartelun ja majanrakennuksen lisäksi yksi kerhon suosikki on temppurata:
– Meillä on käytössä iso sali ja siellä kaikenlaista kivaa: isoja ämpäreitä joita voi pujotella tai joihin heitellä palloja. Tasapainolevyjä on, jumppamattoja ja tunnelinkin voi tehdä, Läntinen kertoo.
Lapsia on 16 ja he jakautuvat pariin huoneeseen. Emma (5) on toisessa maalaamassa vesiväreillä. Napeissa on keltaista, sinistä ja punaista:
– Mut jos haluaa vihreää, niin voi sekoittaa keltaista ja sinistä, Emma tietää.
Ohjaaja-Laura laittaa taustalle soimaan rauhallista musiikkia:
– Se rauhoittaa, hän sanoo. Ja niin on: lapset maalaavat keskittyneesti ja kokeilevat mitä värejä perusväreistä tulee. Vaikka mitä: liilaa, ruskeaa, oranssia.
Viereisessä huoneessa pojat rakentavat Legoja, Noelilla (5) on syntymässä legotabletti, mikä ikinä se onkaan.
Mutta ehkä se on jotain, sillä lapset tietävät monenlaista. Kun esimerkiksi pihan huoltomiehellä oli pieni työkone ja vehjettä kutsuttiin Harrin traktoriksi, niin joku heti korjasi, ettei se mikään Harrin traktori ole, vaan pienkuormain.
Mutta nyt, juuri ennen yhtä päivän kohokohtaa eli eväiden syömistä, Noelin tabletti on muuttunut autoksi ja räjähtänyt! Voi ei!
Vaan sellaista se on. Asiat voivat muuttaa muotoaan, ainakin jos on viisivuotias.
Päiväkerhotyö täyttää tänä vuonna 80 vuotta.