Harvoin väitöskirjat laittavat kovin ihmeellisellä tavalla asioita uusiksi, mutta Juha Ruohosen viime vuoden lopulla tarkastettu arkeologian väitöskirja on poikkeus. Se käsittelee Ravattulan Ristimäen kaivauksia, joissa löytyi ”Suomen vanhin kirkko”.
Kirkko ja 400 hautaa olivat tietenkin itsessään huikea löytö, mutta ehkäpä vielä suurempi juttu on, että löytö osoittaa kristinuskon saapuneen Suomeen selvästi aiemmin kuin perinteisesti on luultu.
– Ristimäen kirkko jäi käytöstä – se ei siis esimerkiksi palanut – noin 1220-1230, samoihin aikoihin kun piispanistuin siirtyi Koroisiin. Samalla uudistettiin myös kirkon hallintoa, eli tehtiin maamme ensimmäinen hallinnonuudistus. Pienet varhaisseurakunnat sidottiin isompaan yksikköön ihan niin kuin nykyäänkin, ja siksi Ristimäen pikkukirkkoa ei enää tarvittu, Ruohonen kertoo.
Tähän liittyy ajallisesti myös ensimmäinen ristiretki. Legendan mukaan se tapahtui noin 1155, jolloin piispa Henrik ja kuningas Erik tulivat Suomeen käännyttämään pakanoita. Mutta siihen aikaan siis täällä jo oli kristillisyys levinnyt. Kirkko on rakennettu vuosien 1150-1170 välillä, mutta kirkon ympärillä oleva kristillinen hautausmaa on otettu käyttöön jo selkeästi aiemmin, 1000-luvun lopulla.
– Näin ollen ensimmäinen ristiretki – jos sitä nyt edes oli – oli enemmänkin hallinnon järjestämisen retki. Sen idea oli perustaa piispanistuin Suomeen ja saada paikallisseurakunnat tiiviimmin piispan alaisuuteen. Sillä keinoin verojen kerääminenkin oli helpompaa, Ruohonen kertoo.
Itse kirkon löytyminen on myös toistamisen arvoinen tarina. Ruohonen nimittäin etsi vuonna 2010 opiskelijoilleen sopivaa harjoituskaivupaikkaa.
– Ravattulassa oli Ristimäki niminen paikka, joskaan ei tiedetty ihan tarkkaan, mihin mäkeen nimi varsinaisesti viittasi. Minua ovat aina kiinnostaneet paikannimet ja hautausmaat, joten Ristimäki oli paikka jossa saattoi olla jotain, Ruohonen kertoo.
Ja olihan siellä. Hautojen lisäksi löytyi rakennuksen kulma vuonna 2013.
– Ajattelin, että sen täytyy olla talon lyhyt seinä, sillä pitkät seinät tavallisissa taloissa rakennettiin yleensä etelän suuntaisesti. Emme siis heti ajatelleet, että se olisi kirkko, koska ei sellaisia ollut aiemminkaan löytynyt, Ruohonen kertoo.
Löytyi kuitenkin kivijalka, joka puolestaan on tavallisissa taloissa aika uusi keksintö, niitä alettiin pääsääntöisesti tehdä vasta 1600-luvulta eteenpäin. Kun sitten huomattiin, että rakennus olikin kaksiosainen, eikä edes suorakaiteen muotoinen ja kaiken kukkuraksi löydettiin kivijalan sisältä hopearahoja 1100-1200 –luvuilta, oli aika selvää, että käsissä oli sensaatio.
Siitä kohdasta, missä nyt on uusi muistoristi, löytyi myös metrin syvä kuoppa, joka oli täynnä kiviä ja jonka pohjalla oli paalunjäänteet. Siitä se nimikin on sitten tullut: Ristimäki. Siellä on siis ollut risti sen jälkeen kun itse kirkko oli jo hävinnyt. On vanha tapa pystyttää hävinneiden kirkkojen alttarin paikalle muistoristi. Risti on myös näkynyt läheisiin kyliin, Härkätielle ja joelle. Samaa perinnettä on tietenkin myös Koroisten ristissä, vaikka se onkin modernia tuotantoa.
Hautausmaata ja kirkkoa ympäröi myös kiviaita, josta näkyy edelleen osa – suuri kivikasa joen puolella on tosin peltokiviä, joita on koottu sinne vuosisatojen varrella kyntötöitä häiritsemästä.