Tapahtumapaikka on äärimmäisen kuivuuden kurittama Arrakis-planeetta yli 23 000 vuoden päässä tulevaisuudessa Frank Herbertin Dyyni-trilogiassa (1965).
Kysymyksen lukeminen huvitti minua, sillä saatoin itse vastata myöntävästi. Juuri samalla viikolla olin ollut loppiaisena ortodoksisessa vedenpyhityksessä, jossa pappi siunasi saavillisen vettä sen kunniaksi, että Kristus kastettiin Jordanissa. Ortodoksisessa perinteessä pyhitetyn veden ajatellaan välittävän Pyhän Hengen voimaa, ja niinpä sen nauttiminen ja kodin tai vaikkapa työläppärin vihmominen sillä on tapa jakaa siunauksia.
Dyynin lukeminen ja vedenpyhitys ovat johdattaneet ajatuksiani veteen. Suomalaisille puhdas vesi on itsestäänselvyys, monelle muulle ei. Namibiasta kotoisin oleva ystäväni kertoi kerran, että muutettuaan Suomeen hän hämmästeli eniten sitä, että vettä saa suoraan hanasta. Tuhansien järvien maassa olemme vielä välttyneet veden säännöstelyltä, mutta veden ylikäyttö ja saastuminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Yksi murheenkryyni on oma meremme, jota on pitkään kutsuttu maailman saastuneimmaksi mereksi. Suunta on onneksi kohti parempaa, kun ravinnevalumia on saatu hillittyä, mutta meren roskaantuminen ei ole vähenemään päin.
Arrakis-planeetan fremeneille vesi on kaikki kaikessa. He käyttävät kehon kosteuden talteen ottavia tiivispukuja, välttävät kyynelten vuodattamista ja kunnioittavat toisia sylkäisemällä, siis antamalla kosteuden lahjan. Heidän uskonnossaan vesi on niin pyhää, että jopa vainajien kehon kosteus kerätään talteen suuriin altaisiin odottamaan hetkeä, jolloin vesi voidaan käyttää aavikon muuttamiseen vehreäksi, paratiisiksi. Siinäpä tulevaisuudenkuvia myös omalle, kuumenevalle planeetallemme.
Vesi on lahja, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen ja huolenpidon. Miten sinä voisit pyhittää veden?