Merivoimien Rannikkolaivasto Turun Pansiossa sai viime helmikuussa uuden sotilaspastorin.
Viime vuoden toukokuussa pappisvihkimyksensä saaneella Jasmin Huikulla onkin työmotivaatio tapissa, sillä hän kertoo olevansa haaveammatissaan.
‒ Olin ensi alkuun Helsingissä Pakilassa seurakuntapastorina, mutta haaveeni on ollut tulla nimenomaan sotilaspastoriksi. Siksi hain tätä paikkaa, puolisonsa kanssa äskettäin Helsingistä Turkuun muuttanut Huikku kertaa.
Ilmajoelta kotoisin oleva Huikku suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen Kainuun prikaatissa vuonna 2018, jolloin hänellä oli jo takataskussaan opiskelupaikka Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Asepalveluksensa aikana Huikku toimi muiden tehtäviensä ohella myös varusmiespappina, mikä lopullisesti sinetöi uravalinnan.
Huikkua veti sotilaspastoriksi se, että hän haluaa tehdä merkityksellistä työtä nuorten kanssa.
‒ En suinkaan sano, etteikö seurakuntapastorinkin työ olisi merkityksellistä, mutta sotilaspastorina pääsen työskentelemään nuorten kanssa heidän elämänsä taitekohdassa. Varusmiehet ovat juuri tulleet toisen asteen oppilaitoksista ja miettivät, mitä he haluavat elämältään. Voin olla siinä heidän tukenaan.
‒ Varusmiesaikana nuoret myös ottavat sotilaspastoriin yhteyttä hyvin matalalla kynnyksellä. Seurakuntapastorille nuorten yhteydenotot ovat harvinaisia, sillä siviilissä nuoret ottavat elämän ongelmakysymyksissä yhteyttä pääasiassa muihin kuin kirkollisiin toimijoihin, Huikku vertailee.
Huikun mukaan varusmiesten yhteydenotot liittyvät yleensä jaksamiseen. Se voi tarkoittaa juttusille tulevan nuoren jaksamista varusmiespalveluksessa tai ylipäänsä elämässä.
Käytännön elämän ongelmien kanssa nuoret varusmiehet voivat kääntyä varuskunnan kuraattorin puoleen. Sotilaspastorin pakeille tulee jaksamisen tai moraalikysymysten kanssa painivia nuoria, jotka pohtivat, onko heidän oma paikkansa armeijassa.
Huikku toteaa, että sotilaspastorin tehtävä on tukea nuorta ja olla läsnä. Huikun oma suosikkimääritelmä sotilaspastorista on vierelläkulkija.
‒ Sotilaspastori tarjoaa varusmiehille eettistä tukea, kun he esimerkiksi pohtivat, onko tappaminen oikein ja sopiiko armeija heidän omaan arvomaailmaansa, kun oma ympäristö kuitenkin lyö nuorelle painetta armeijan käymiseen, Huikku valistaa.
Huikku muistuttaa, että hän on laivastossa kaikkia varten. Hänen ovensa on auki myös kantahenkilökunnalle ja muiden uskontokuntien edustajille.
Viime vuosina sotilaan henki on ollut Euroopassa taas halpa.
Huikun koko lyhyen työuran ajan naapurimaamme Venäjä on käynyt valloitussotaa Ukrainaa vastaan. Huikku huomauttaa, että hän ei ehkä ole paras henkilö arvioimaan, kuinka paljon Venäjän invaasio on vaikuttanut siihen, millaisia murheita nuoret suomalaiset varusmiehet harteillaan kantavat. Häneltä kun puuttuu vertailukohta sotaa edeltäneeseen aikaan.
‒ Mutta kun pohdin varusmiesten kanssa eettisiä kysymyksiä, niin maailmantilanne ja Ukrainan sota nousevat helposti esiin. Tähän asti armeija on ollut nuorille enemmän jotain, mitä ei oteta niin vakavasti, mutta nyt keskusteluissa nousee vakavammin esiin sodan mahdollisuus, Huikku toteaa.