Keskiaikaisen Pyhän Katariinan kirkon alttarin äärellä kannattaa katsahtaa ylös. Kuoriholvissa katseeseen vastaavat neljä siivekästä olentoa.
Ruoteet jakavat kuorin ristiholvin neljään osaan eli vaippaan. Alttarin yllä idänpuoleisessa vaipassa komeilee leijona. Länsivaipassa leijailee ihmisen näköinen hahmo. Pohjoispuolella seisoo härkä ja eteläosassa kotka. Jokaisella hahmolla on siivet ja jokainen pitelee pitkää kirjoitusnauhaa.
Mitä nämä olennot ovat?
Hahmojen arvoitusta ratkoivat jo vanhan kirkon opettajat 200-luvulta lähtien. Heillä ei ollut edessään maalattuja kuvia, vaan he lukivat pyhien kirjoitusten kuvauksia.
Vanhat kirkkoisät pohtivat Vanhan testamentin Hesekielin kirjassa kuvailtua näkyä, jossa neljä ihmisen kaltaista siivekästä hahmoa liikkui leimuavien liekkien keskellä. Jokaisella oli neljät kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan.
Samantapaisesta näystä kerrotaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa. Jälleen yksi siivekkäistä olennoista muistuttaa ihmistä, toinen leijonaa, kolmas nuorta härkää ja neljäs näyttää kotkalta.
Vuosisatojen kuluessa kirkkoisät päätyivät tulkitsemaan, että hahmot kertoivat Jeesuksen elämänvaiheista ja samalla pelastushistoriasta. Ihmishahmo viittasi Kristuksen tulemiseen ihmiseksi. Härkä oli uhrikuoleman vertauskuva. Leijona vertautui ylösnousemukseen ja kotka taivaaseen astumiseen.
Pyhän Katariinan kirkon maalausten hahmoilla on siis pitkät juuret. Profeetta Hesekiel vaikutti 500-luvulla ennen Vapahtajan syntymää ja Ilmestyskirja kirjoitettiin 90-luvulla ajanlaskun alkamisen jälkeen.
Kirkkoisät liittivät vertauskuvalliset hahmot evankeliumien kirjoittajiin. Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumithan painottavat Jeesuksen elämänvaiheita hiukan eri tavoin.
Niinpä ihmishahmo edustaa Matteusta, härkä Luukasta, leijona Markusta ja kotka Johannesta. Vertauskuvissaan jokainen evankeliumien kirjoittaja on saanut siivet. Heidän kirjoituksensa liitävät edelleen aikojen halki ja tuovat toivon viestiä kaikille: olet tervetullut, Jumalan kutsuu jokaista luokseen.
Pyhän Katariinan kirkon kalkkimaalaukset ovat peräisin 1470–1490 -luvuilta. Niiden malleina lienee ollut keskieurooppalaisia puupiirroksia.
Maalareita arvellaan olleen kolme. Tekijöinä olivat aikakauden huippumaalari, ruotsalaissyntyinen Pietari Henrikinpoika ja hänen kumppaninsa.
Pietari Henrikinpojan koulukunnan siveltimenjälkeä on tunnistettu Kalannin ja Taivassalon, Sauvon, Perniön, Kemiön, Laitilan ja Paraisten kirkoissa ja Turun tuomiokirkossakin.
Pyhän Katariinan kirkon maalaukset peitettiin 1700-luvulla. 1900-luvun alun korjauksissa ne pääsivät jälleen päivänvaloon. Maalaukset restauroitiin vuonna 1984.
Evankelistojen tunnukset on myös veistetty kohokuvina Pyhän Katariinan kirkon alttarille sijoitetun kulkuekrusifiksin ja pohjoisseinällä riippuvan triumfikrusifiksin sakaroiden päihin. Tunnusten tekstinauhoissa evankelistojen nimet ovat säilyneet, toisin kuin kuoriholvin maalauksissa.
Kulkuekrusifiksi on metrin korkuinen. Kaksi- ja puolimetrinen triumfikrusifiksi on alun perin riippunut kuorin ja kirkkosalin rajalla. Molemmat ristit ovat kotimaista työtä myöhäiskeskiajalta.
Siivekkäiden kirjailijoiden sanoma tarjoaa pohdiskeltavaa myös Turun Tuomiokirkossa Pyhän Ristin kuorin eli Agricolan kappelin koristeellisen tähtiholvin alla ja Martin kirkon kuorin pelkistetyssä triumfikaaressa.
Lue ja kuuntele lisää:
* Kirjalliset ja ääniopasteet Pyhän Katariinan kirkossa.
* Pyhän Katariinan pihoilta. Katariinan seurakunnan vaiheita. Katariinan seurakunnan julkaisu.
* Kimmo Ikonen: Pyhä Katariina. Seurakunnan seitsemän vuosisataa. Katariinan seurakunnan julkaisu.