Mikaelinseurakunnan kappalainen Pasi Jaakkola tunnustautuu jouluihmiseksi myös siviilissä.
– Alan jo hyvissä ajoin viettämään joulua ja kernaasti jatkan sitä vaikka Nuutinpäivään saakka. Tykkään joulutunnelmasta, joululauluista ja joulun positiivisesta ja iloisesta – armollisesta – sisällöstä. Meille luterilaisillehan tämä on tärkein kirkon juhlista, esimerkiksi ortodoksit taas korostavat pääsiäistä, Jaakkola miettii.
Mutta mistä siinä joulussa oikein on kyse, siis teologisesti? Sitä selittämään tarvitsemme apua latinasta.
– Jouluna tapahtuu inkarnaatio. Se tarkoittaa, että Jumala tulee lihaksi eli ihmiseksi. Se tapahtui ensimmäisen kerran sinä jouluna, kun Jeesus syntyi ja sen jälkeen jokaisena päivänä, kun kristitty tekee laupeudentyötä toiselle ihmiselle. Eli kirkon tehtävä on toteuttaa tätä Jumalan lihallisuutta, palvella lähimmäisiä, levittää rakkautta.
Ja se kaikki näkyy joulun hengessä. Hyvät teot, lahjat ja niin edelleen ovat symboleita siitä, mitä inkarnaatio on ihan jokaisena päivänä. Jeesuksen juhlinnassa näkyy ilo ja hyvän tekeminen toisille – Jeesuksen jumalallisuus eli se, mitä kristinusko syvimmiltään on.
Jaakkolan mielestä jouluvirressä ”Maa on niin kaunis” on mainiosti sanoitettu joulun armosanoma: Jeesus meille armon toi.
– Ennen Jeesusta saatoimme pelastua vain tekojemme kautta, mutta se tie oli tuomittu epäonnistumaan. Kun Jeesus syntyi, avautui armon tie, hän tuli sovittamaan syntimme. Sillä tavalla myös joulu ja pääsiäinen niveltyvät yhteen. Se taas näkyy esimerkiksi ”Heinillä härkien kaukalon” -laulussa, joka alkaa Jeesuksen syntymästä, mutta päättyy ristillä rinnalla ryövärien. Siinä myös tullaan rakkautta suurinta katsomaan. Tämä historian suurin rakkaus on ilmestynyt kahteen kertaan: kun Jeesus syntyi syntisen maailman pimeyteen, ja jälleen kun Jeesus kuoli ristillä ja voitti kuoleman sekä pimeyden vallat.
Edelleen, nykypäivänä, joulun syvällisempi sanoma armosta ja rakkaudesta ja Jumalasta keskellämme on monille ihmisille äärettömän tärkeä. Joulu on muutakin kuin kaupallisuutta.
– Kannattaa muistaa myös, että monissa katolisissa maissa joululahjoja ei suinkaan tuo joulupukki vaan Jeesus-lapsi tai itämaan tietäjät. Jälkimmäiset esimerkiksi Espanjassa, Unkarissa taas Jeesus. Me protestantit olemme sen sijaan omaksuneet amerikkalaisen joulupukin. Toki senkin takana on pyhä Nikolaus.
Ja onhan joulu vähemmän teologisestikin monella tavalla toivon ja valon pilkahdus vuoden pimeimmän ajan keskellä.
– Marraskuu on epätoivoinen loskakuukausi ja sitten kun tulee ensimmäinen adventti, alkaa joulun ja valon odotus: kohta juhlitaan! Ja sen jälkeen tulee sitten tammikuu, jolloin valokin alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, Jaakkola muistuttaa.
Juhla-armoa koteihin
Sanna Ahtiainen on jouluihminen kiireestä kantapäähän: Kun tätä juttua varten otettiin yhteyttä Turun CityMarttoihin haastateltavan löytämiseksi, sieltä tuli heti viesti, että Ahtiainen on heidän ”virallinen jouluhörhönsä”. Hän kantaa titteliään ylpeydellä.
– Olen aina pitänyt joulusta ja sen valmistelusta. Teen sitä pitkin vuotta, kesällä esimerkiksi keräsin kasveja, jotka prässäsin ja joista teen kirjanmerkkejä. Viime vuonna virkkasin bambulangasta tiskirättejä – siinä on siis puuvillaa ja bambukuitua, jossa on vähän antibakteerisia ominaisuuksia, joten ehkä se kestää hiukan kauemmin. Yritän myös ottaa aina välipäivät vapaaksi, että voin joulufiilistellä.
Mutta vaikka joulu on tärkeä juhla, Ahtiainen ei tunnustaudu joulunipottajaksi, päinvastoin.
– Ihmisillä pitäisi olla arkijärki ja juhla-armo. Eli ei pidä asettaa rimaa liian korkealle. Lanttulaatikon voi oikein hyvin ostaa valmiina ja jos tahtoo, niin laittaa sen sitten vaikka nättiin vuokaan, vähän korppujauhoa päälle ja uuniin. Ei kukaan tiedä, ettei se ole itse tehty tai vaikka tietäisi niin entä sitten?
Ahtiainen muistuttaa, että mieluummin kannattaa olla sellainen äiti tai vanhempi, joka ei ole stressaantunut vaikkapa siitä, että kaikki kuuluu tehdä alusta saakka itse.
– Joulu ei ole mikään pakko. Jos ei halua, ei tarvitse edes viettää sitä. Jouluna pitää antaa itselle lupa tehdä asioita, jotka ovat itselle hyväksi. Ei ole pakko noudattaa mitään ulkoa annettua sabluunaa. Saa syödä vaikka sushia ja katsoa Netflixiä. Ruokahävikkiäkin tulee vähemmän!
Paras joulu on omannäköinen. Joulunpyhiä ei kannata käyttää muiden luomien odotusten täyttämiseen, kannustaa Turun City-Martoissa toimiva Sanna Ahtiainen.
Vaikka Ahtiainen on jouluihminen, hänelle joulun ydin on kuitenkin yksinkertainen.
– Tärkeintä ovat rakkaat ihmiset. Heidän lisäkseen minulle riittäisi, että olisi kuusi ja rosollia, niillä pärjäisin ihan hyvin. Kuusen laitan yleensä jo itsenäisyyspäivän jälkeen.
Ekologisuuskin saa joulussa kernaasti näkyä. Pienillä asioilla voi estää hävikkiä ja säästää myös kukkaroa.
– Hyvä sääntö on, että älä tee, jos et syö – ei ole pakko valmistaa lipeäkalaa vain, koska jouluna kuuluu – ainakaan jos kukaan ei syö sitä. Ennakointikin auttaa: esimerkiksi joulukalat voi hankkia pakkaseen silloin, kun niitä saa halvemmalla. Punalaputetut tuotteet voi niin ikään usein laittaa pakkaseen. Hävikin torjunta on tärkeää joulun jälkeenkin: laatikoista voi tehdä sosekeittoja ja niin edelleen. Kinkkurasva kierrätykseen. Käärimällä paketit vaikka sanomalehteen ja koristelemalla ne, voi paperit heittää paperinkeräykseen. Joulupaperithan menevät sekajätteeseen.
Ekologista on myös hankkia lahjoja käytettynä tai antaa omaa osaamistaan.
– Tulen haravoimaan pihasi! Annan sinulle ATK-apua! Eräs ystäväni sai kaveriltaan ruokalahjakortin, jolla se kaveri lupasi tehdä tietyn määrän lounaita kotonaan. Siis ihan arkiruokaa, ei sen kummempaa, mutta se oli sitten heidän yhteinen ruokahetkensä. Aikahan on arvokkainta mitä voi antaa! Ahtiainen muistuttaa.
Paljon odotuksia
Joulu ei kuitenkaan ole pelkkää armon riemujuhlaa, se on myös potentiaalinen riidan ja ahdistuksen ajankohta. Tämän tietää ja näkee työssään seurakuntayhtymän johtava perheneuvoja Sari Sundvall-Piha.
– Meillehän voi laittaa yhteydenottopyynnön koska tahansa, ja vaikka emme ole joulunpyhinä paikalla, niin näemme, että se pyyntö on voitu lähettää vaikka tapanina. Usein kyse on siitä, että on parisuhteessa muutenkin tulehtunut tilanne, jolloin pitkät pyhät eskaloivat asioita, kun ollaan monta päivää yhdessä. Tulee riitaa ja eron uhkakin saattaa nousta.
Riitoihin on toki monenlaisia syitä, mutta joulu erityisesti on sellainen, johon liittyy kovasti odotuksia sekä monenlaisia muistoja, hyviä ja huonoja.
– Hyvät muistot lataavat odotuksia ja huonot muistuttavat mitä ei saisi olla. Joulu on myös usein juhla, josta ei puhuta etukäteen, vaikka kannattaisi. Lopulta voi käydä niin, että ihminen kuormittuu vain, eikä lopulta ole kenellekään rentoa seuraa. Nykyään myös talouskysymykset ovat monille haastavia, pitää järjestää joulua suurin piirtein ei-mistään. Varsinkin nuoruusikäisten lasten lahjoissa on kovia paineita, kun kaikki maksaa paljon.
Jotta asiat eivät jouluna(kaan) kärjistyisi, Sundvall-Piha muistuttaa, että parisuhteen hyvinvoinnista täytyy pitää alati huolta.
– Että olisi yhteisiä intressejä, keskusteluyhteys, yhteistä tekemistä, yhteistä odotettavaa. Ellei mitään näistä ole, niin jossain vaiheessa tulee tien pää vastaan. Säännöllisin väliajoin pitäisi kysellä, mitä kuuluu, mitä tehtäisiin yhdessä, mikä olisi seuraava kiva yhteinen juttu. On tärkeää haluta kuulla, mitä toisella on mielessä ja kertoa mitä itsellä. Se on se, mitä me täällä perheneuvonnassa yritämme palauttaa – yhteyttä.
Turhaa tekemistä ja stressiä kannattaa jouluna välttää, jotta tunnelma säilyisi hyvänä, vinkkaa perheneuvoja Sari Sundvall-Piha.
Jos se jouluriita kuitenkin on tuloillaan, niin perheneuvoja ehdottaa, että kannattaisi yrittää päästä jouluasioissa yli sieltä, missä aita on matalin. Eli miettiä vaikka, mitkä asiat joulussa itse kunkin mielestä pitää olla, että se tuntuu joululta, mikä on se minimi. Käänteisesti: onko jotain mistä voi luopua ja joulu on silti joulu?
– Jos silti tuntuu raskaalta, niin voisiko vaikka vähän vuorotella sen kanssa, kuka tekee mitäkin? Että toinen saisi hetken vetää happea, käydä vaikka kävelyllä tai mitä nyt tahtookin tehdä. Että olisi jokaisella myös jonkinlainen oma hetki. Ajatellaan vaikka uusperheitä, joissa on paljon ihmisiä ja erilaisia traditioita, niin mikä on se tärkeä, mistä pidetään kiinni, ja toisaalta mitä ei välttämättä tarvita? Kaikkea ei myöskään tarvitse ahtaa siihen aattoon. Joulu on pitkä. Esimerkiksi koululaisten joululoma on kolme viikkoa. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä.
Myös yksinäisyys on asia, joka jouluna voi korostua. Tietenkin ihmisille, jotka ovat yksin, mutta yksinäisyyttä voi olla myös parisuhteessa ja sekin voi eskaloitua jouluna. Ja vielä tämäkin:
– Jos itsellä kaikki on kivasti, niin voisiko muistaa vaikka naapuria tai jotain yksinäistä sukulaista? Itse muistan omien lasten kanssa, että me kävimme aina viemässä joulupatakeräykseen lahjan. Se oli konkreettinen tapa muistaa, että kaikilla ei ole jouluna niin hyvin. Ja että jouluna ei ole pelkästään siitä kyse, mitä toivoo itselleen, Sundvall-Piha muistuttaa.
Perheneuvojan hyvän joulun vinkkejä
- Miettikää etukäteen mikä on tänä jouluna se tärkein juttu, se mikä riittää.
- Puhukaa keskenänne ja neuvotelkaa kompromissi: nuo asiat jokaiselta voitaisiin jollain lailla saada mahtumaan/toteutumaan jouluun.
- Joulu on pitkä: kaiken ei tarvitse mahtua aattoon!
- Ei tarvitse hulluna siivota kaappeja, ellei aio viettää siellä joulua.
- Haluaisitko kokeilla jotain uutta, tehdä asioita eri tavalla?
- Mikä on lapsille tärkein asia jouluna? Välttämättä se ei ole lahjat vaan vaikka että voittaa äidin korttipelissä.
- Kuinka voisit huomioida tuttavaa, joka on yksin?
- Olisiko jotain mitä voisit antaa itsellesi: kävelylenkki? Hetki tyhjässä kirkonpenkissä?
- Hautausmaiden kynttilämeri muistuttaa menneiden joulujen hetkistä. Se on hyvä näyttää lapsille ja lapsenlapsille.
- Kohtuus on hyvä.
- Alkoholi ei paranna mielialaa, usein päinvastoin.