Nainen ja kolme miestä katsomossa seisomassa taustallaan käynnissä oleva jalkapallopeli.

Kirkkoherra Jouni Lehikoinen on innokas penkkiurheilija. Tällä kertaa seurana Veritas-stadionilla olivat Sari Störling, Severi Paajanen ja Matti Hernesaho.

Palloseurakunta liikuttaa monipuolisesti

Seurakunnat | 19.11.2024 | Lilja 11/2024

Jo vuosia Mikaelinseurakunnassa yksi tapa tavoittaa seurakuntalaisia on ollut liikunta – vaikkapa oman jääkiekko- ja sählyjoukkueen kautta. Sen lisäksi harrastetaan aktiivisesti penkkiurheilua.

Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen kertoo, että heillä liikuntamyönteisyys on sekä tietoinen valinta että sattumankauppaa.

– Meillä sattuu olemaan kirkkoherra, joka on innokas jäkis- ja futismies. Mutta myös niin, että yhteistyö esimerkiksi urheiluseurojen kanssa tuo näkyvyyttä seurakunnalle ja avaa vähän uusia ovia.

Taustalla on ajatus, että seurakunnan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat.

– Se on viesti, että me olemme olemassa. Sinänsä liikunta ja usko lyövät hyvin kättä. Eikö se niin mene, että terve sielu terveessä ruumiissa? Lehikoinen miettii.

Pitkäaikainen traditio on esimerkiksi se, että uudet seurakuntalaiset (myös Tampereelta muuttaneet) kutsutaan Tepsin jääkiekkomatsia seuraamaan.

– Me tarjoamme ensin kahvit ja TPS on järjestänyt pienen lavan, jossa meidän työntekijöitä käy esittäytymässä ja joku pelaaja kertoo ennakkotunnelmia. Ne ovat mukavia, matalan kynnyksen tapahtumia, joissa tulee myös paljon kysymyksiä ja kohtaamisia ja joskus ihan syvällisiä keskustelujakin.

Penkkiurheilun lisäksi Mikaelissa pääsee liikkumaan itsekin. Pisimpään pyörinyt liikuntatapahtuma, Mikaelin yleisöluistelu, tosin on valitettavasti jäämässä tauolle.

– Ei siksi, etteikö olisi tulijoita vaan siksi, ettei jääaikaa yksinkertaisesti saa sellaiseen aikaan, että sitä olisi mielekästä järjestää. Myös jääkiekkojoukkueemme HC Hurmos on hyvin suosittu. Salibandyvuorollemme kaikki ovat tervetulleita. Siellä käy ennen kaikkea nuoria aikuisia, mutta on siellä vähän vanhempiakin, Lehikoinen kertoo.

Eikä siinä vielä kaikki. Koirakävelyillä kunto nousee huomaamatta ja saa myös juttuseuraa. Kirkonmäkitapahtumissa puolestaan on päässyt kokeilemaan futista tai sählyä Interin ja FBC:n ohjauksessa.

Senioreille tietenkin pyörivät tuolijumpat ja pilates. Mutta etenkin nuorten aikuisten tavoittaminen liikunnan kautta on Lehikoisen mukaan toimiva konsepti.

Sinänsä liikunta seurakunnassa ei ole uusi juttu. Turun Pallokerho, joka on perustettu 1935, juontaa juurensa Mikaelin Pallokerhoon, joka syntyi vuotta aiemmin. Myös sählyseura FBC:n perustajakokous pidettiin Mikaelinseurakunnan tiloissa 30 vuotta sitten. Silloin kolme sählyjoukkuetta yhdistyi, ja yksi joukkueista oli Mikaelin oma.

Yhteistyötä tehdään nytkin. Puolin ja toisin esimerkiksi osallistutaan toisten tilaisuuksiin, kertoo FBC:n toiminnanjohtaja Ville Lintunen.

– Viimeksi meillä oli Kirkonmäki-tapahtumassa nopeus- ja tarkkuustutka, ja pari naisten liigajoukkueemme pelaajaa oli vetämässä hommaa. Lapsia oli jonoksi asti kokeilemassa.

Vastaavasti Mikael hankkii lippuja peleihin.

– Lipuista hyödymme toki hieman taloudellisestikin, mutta taustalla on yhteisiä tavoitteita. Me haluamme tarjota junnutoimintaa nimenomaan Länsi- ja Pohjois-Turussa, mikä on kutakuinkin sama kuin Mikaelin ja Maarian alue. Eli meillä on yhteinen intressi tavoittaa ihmisiä siellä, Lintunen kertoo.

Urheiluseurassa myös halutaan ajatella pitkäjänteisesti niin, ettei lapsi välttämättä vielä ensi viikolla tule treeneihin, mutta kun toiminta on tuttua, niin ehkä hän innostuu joskus myöhemmin.

– Mikael on mainio yhteistyökumppani. Heillä on hyvää toimintaa ja kohderyhmäkin on paljolti samaa. Lasten ja nuorten tavoittaminen on meille – niin kuin kirkollekin – olemassaolon kysymys, Lintunen miettii.

Seurayhteistyötä Mikael tekee FBC:n lisäksi TPS:n, Interin ja Tuton kanssa. Käytännössä se tarkoittaa, että Mikael kutsuu ihmisiä katsomaan pelejä. Toisinaan seurakunta on myös otteluisäntä, eli käy vaikkapa heittämässä aloituskiekon jäähän.

– Olemme kutsuneet matseihin esimerkiksi turvapaikanhakijoita, ukrainalaisia sekä muita maahanmuuttajia. Annamme lippuja ennen kaikkea vähävaraisille, esimerkiksi ruokakassijakojen yhteydessä – niissä on muuten ollut myös Interin pelaajia auttamassa, Lehikoinen kertoo.

Mutta mukaan peleihin mahtuu, vaikkei turvapaikkaa tarvitsisikaan.

– Etenkin kun olemme otteluisäntä, lippuja riittää kyllä, Lehikoinen lupaa. 

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.