Valtakunnan poliittisella huipulla on kesästä 2023 lähtien jouduttu käymään rasismikeskustelua, jonka
yksi tuotos on elokuun lopulla käynnistynyt hallituksen rasismin vastainen kampanja. Arkkipiispa Tapio Luoma ilmaisi Suomen evankelisluterilaisen kirkon kannan rasismiin jo vuosi sitten kesällä, mutta nykytilanteessa ei ole pahitteeksi vielä kerrata se.
Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Miika Ahola joutui aikanaan puntaroimaan rasismiin liittyviä kysymyksiä vetäessään Turun kansainvälistä seurakuntaa. Aholan mukaan rasismi on luterilaisen etiikan lähtökohdista syntiä.
‒ Jo rasistinen maailmankuva voidaan nähdä syntinä, mutta siitä tekee vielä pahemman, jos rasismin synti vielä sanojen ja tekojen kautta tehdään näkyväksi, Ahola toteaa.
Ahola perustelee kirkon kannan kahdella Raamatun opilla.
‒ Ensimmäinen on luominen, jonka mukaan ihmiset on luotu tasaveroisiksi Jumalan kuviksi. Se, että olemme kaikki Hänen kuviaan, asettaa meidät kaikki samalle viivalle. Jos synnynnäisen ominaisuuden, kuten ihonvärin, takia asettaa jotkin ihmisryhmät pysyvästi muita alemmalle tasolle, niin se on täysi vastakohta luomisen ajatukselle kaikista ihmisistä Jumalan kuvina.
Toinen Aholan siteeraama periaate on rakkauden kaksoiskäsky.
‒ Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi. Lähimmäisen rakkauteen ei voi mitenkään sisältyä ajatus siitä, että jotkut ihmiset olisivat ominaisuuksiensa takia jollakin tavalla muita alempia, Ahola tiivistää.
Vieraskielisten asukkaiden määrä on Turussa karkeasti ottaen 30-kertaistunut viime 30 vuoden aikana.
Vuonna 1990 Turussa asui vieraskielisiä ihmisiä noin 1 300 ja heidän osuutensa kaupungin väkiluvusta oli alle prosentti. Nyt Turussa asuu vieraskielisiä ihmisiä lähes 31 000 ja heidän osuutensa kokonaisväkiluvusta on kasvanut jo 15 prosenttiin. Se on ollut todella merkittävä muutos, joka on suuresti muokannut suomalaista yhteiskuntaa niin Turussa kuin muuallakin.
Saako näin merkittävää yhteiskunnallista muutosvoimaa kuin maahanmuutto vastustaa ja miten se on tehtävä, jotta ei syyllisty rasismin syntiin?
Ahola pitää selvänä, että kaikkia yhteiskunnan ilmiöitä pitää saada analysoida ja myös kritisoida. Hänen mielestään kahden ehdon pitäisi kuitenkin täyttyä, jotta maahanmuuttokritiikki ei näyttäytyisi silkkana rasismina.
Ensinnäkin maahantulija pitää nähdä yksilönä. Yksittäistä ihmistä ei saa nähdä pelkkänä etnisen ryhmän edustajana eikä kokonaista etnistä ryhmää saa leimata joidenkin yksilöiden tekojen takia.
‒ Asia on nähtävä niin, että jokainen maahantulija on yksilö ja että tulijan ihonväri tai kulttuuri ei voi lähtökohtaisesti olla ongelma, Ahola linjaa.
Toisekseen maahanmuutosta käydyn keskustelun pitäisi olla rakentavaa. Aholan mielestä tämä koskee erityisesti poliitikkoja, jotka on valittu tehtäviinsä hoitamaan suomalaisten yhteisiä asioita paremmin.
‒ Jos et esitä mitään ajatuksia siitä, miten asioita pitäisi tehdä paremmin, niin sellainen kritiikki ei hyödytä ketään, Ahola sanoo.