Maan yleinen trendi on, että vihkimisiä on vähemmän ja siviilivihkimisten määrä kasvaa. Niin on myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueella – paitsi Kaarinassa.
Kaarinan seurakunnan kirkkoherra Ville Niittynen kertoo, että heillä kirkkohäitä vietetään keskimäärin 50-60 vuodessa ja niin on tehty viimeiset 10 vuotta. Syyksi hän arvelee kaupungin väestörakennetta.
– Meillä painottuvat väestöryhmät, jotka tahtovat pitää kiinni avioliittoperinteestä. Kaarinassa on esimerkiksi paljon lapsiperheitä ja usein nykyään on niin, ettei naimisiin välttämättä mennä ennen lasten syntymää, vaan vasta vähän myöhemmin. Luulen, että Kaarinan kaltaisissa isojen kaupunkien kehyskunnissa on muuallakin samantapaisia tilastoja, Niittynen miettii.
Yksi porukka ovat toiseen kertaan avioliiton satamaan purjehtivat, jolloin tyypillisesti ei ehkä haluta kauhean suurta spektaakkelia asiasta.
– Silloin keski-ikä on neljänkympin tienoilla. Heistä osa menee siviilivihkimisen kautta, mutta kyllä vähintään yhtä iso osa on meillä kirkkohäitä. Pitää myös muistaa, ettei kirkkohäiden tarvitse olla mikään iso tapahtuma, se voi olla myös intiimi. Esimerkiksi meidän Kuusiston pieni kirkkomme on hyvin tunnelmallinen pieniinkin häihin.
Kasteiden määrä on toinen kirkollinen toimitus, joiden määrä on yleisesti vähentynyt. Tai tarkemmin sanottuna kastettujen osuus syntyneistä lapsista on vähentynyt. Mutta Niittynen muistuttaa, ettei asia ole aivan niin yksinkertainen. Osa vähenemisestä menee tilastoinnin piikkiin.
– Ennen lapsi ilmoitettiin väestörekisteriin yleensä kasteen rekisteröinnin yhteydessä kirkkoherranvirastossa. Nykyään vanhemmat saattavat ilmoittaa lapsen rekisteriin heti syntymän jälkeen, ja kaste on sitten joskus kolmen kuukauden päästä. Tällöin käy niin, että lapsi merkitään kirkkoon liittyneeksi (eikä kastetuksi), kun hän kerran jo on väestörekisterissä, Niittynen selittää. Toisin sanoen tilastollisesti siitä kolmekuisesta tulee aikuiskastettu.
Kyseinen vääristymä jatkuu sitten myös muussa tilastoinnissa:
– Paljonhan puhutaan kirkosta eronneista ja toisaalta korostetaan, että on niitä kirkkoon liittyneitäkin. Käytännössä tuosta edellisestä seuraa, että tilastomme liioittelee kirkkoon liittyneiden määrää, mutta vähättelee kastettujen määrää.
Kasteiden määrän tilastointia vääristää toinenkin asia: kun Turussa kastetaan syntyneistä enää 39 %, niin osasyy on siinä, että kaupungissa on niin paljon muiden uskontokuntien edustajia.
– Kirkkoon kuuluvien parissa kasteiden määrä ei ole vähentynyt niin dramaattisesti. Tämä näkyy etenkin Turun puolella, mutta jonkin verran myös Kaarinassa. Turussa noin alle 60 % väestöstä kuuluu kirkkoon, kun luku Kaarinassa on 67 % Se selittää aika hyvin erot kastettujenkin määrässä. Mutta iso muutos on toki kirkkoon kuuluvien määrässä, Niittynen sanoo.
Isossa kuvassa trendi on joka tapauksessa se, että kasteita on vähemmän. Selityksiä on monenlaisia. Niittynen tarjoaa yhden.
– Samaan aikaan kun nuorten miesten maailmankuva on muuttunut siihen suuntaan, että he suhtautuvat kirkkoon ja uskoon myönteisemmin kuin ennen, niin nuorten naisten asenteet ovat menneet päinvastaiseen suuntaan. Aiemmin oli toisinpäin. Kaste kuitenkin on usein enemmän ja vähemmän äidin päätös, tai hän siinä usein on se liikkeellepanija, mutta nyt sitten ei enää samassa määrin kuin aiemmin.
Aikuiskasteiden määrää siis vääristävät vauva-aikuiset, minkä lisäksi osassa on kyse enemmänkin nuorisokasteesta.
– Tämän hetken riparilaiset ovat syntyneet 2009 ja 2010, jolloin jo näkyi kasteiden väheneminen. Jos kuitenkin haluaa konfirmaatioon, niin silloin sitten kastetaan joko ennen rippileiriä tai leirillä. Voi olla myös ryhmäkasteita, Niittynen kertoo ja muistuttaa, että 15 vuoden ikä on hyvä ottaa huomioon asiaa suunnitellessa, niin pääsee pienemmällä byrokratialla.
– Jos on alle 15, niin kasteeseen riittää oma ja vanhempien suostumus. Mutta kun on täyttänyt 15, kasteen voi saada vain rippikoulun kuluessa, ja 18 vuotta täyttäneiden osalta vasta rippikoulun käymisen jälkeen.