Suomen kirjakielen isää, Turun piispaa Mikael Agricolaa (1510‒1557) voi monin hyvin perustein pitää turkulaisena isolla T:llä.
Agricola oli esimerkiksi ensimmäinen ihminen, joka teksteissään käytti kaupungista sen suomenkielistä nimeä Turku. Häntä edeltävältä ajalta Turku tunnetaan keskiajan kirjallisissa dokumenteissa ainoastaan ruotsinkielisellä nimellään Åbo tai latinankielisellä nimellään Aboa.
Yhä nykyäänkin usein kuultava toteamus ”Suomen Turku” on niin ikään jäänyt elämään Agricolan teoksista, sillä hänellä oli tapana painaa teostensa kanteen teksti: ”tulkittu Suomen Turus, mutta painettu Stokholmisa.”
Emme kuitenkaan voi tietää, kuinka turkulainen Agricola itse koki olevansa. Hänellä oli nimittäin Turun piispaksi hyvin poikkeuksellinen tausta ja hän eli Turussa vain hieman yli puolet elämästään.
Agricolan elämän tunnetuista ja tuntemattomaksi jääneistä puolista kerrotaan Mikael Agricola -seuran julkaisemassa, Kaisa Häkkisen ja Tanja Toropaisen toimittamassa kirjassa Mikael Agricola, Turku ja Suomi (2023). Teos on koottu seuran tilaisuuksissa pidettyjen asiantuntijaluentojen pohjalta. Sitä voi suositella kaikille Agricolasta, kielentutkimuksesta ja keskiajan Turun historiasta kiinnostuneille.
Keskiajalla Turun piispaksi oli yleensä noustu Turussa tai Länsi-Suomessa vaikuttaneista aatelissuvuista.
Agricola oli maanviljelijän poika, joka ei ollut turkulainen eikä edes länsisuomalainen. Hän oli syntynyt Ruotsin kuningaskunnan itäreunamilla Pernajassa, joka sijaitsee nykyisen Uudenmaan maakunnan itäosissa.
Agricola lieneekin Suomen historian yksi varhaisimpia tunnettuja yksilöesimerkkejä ruotsalais-suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta. Hän ei edennyt elämässä syntyperän vaan lahjojensa avulla. Pernajan kirkkoherran aloitteesta lahjakas poika lähetettiin kouluun Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Viipuriin, mistä Agricola muutti 18-vuotiaana Turkuun saatuaan paikan Turun piispa Martti Skytten sihteerinä vuonna 1528.
Agricola eli Turussa vuosina 1528‒1556 kaikkiaan 25 vuotta. Jakson voi jakaa ensimmäiseen ja toiseen puoliaikaan, joiden väliin jäi Saksassa Wittenbergin yliopistossa vietetyt opiskeluvuodet 1536‒1539.
Turku oli Agricolan aikaan 2000‒3000 asukkaan kaupunki, johon oli 1300- ja 1400-lukujen kuluessa jo rakennettu Tuomiokirkko, tori raatihuoneineen, dominikaanikonventti suunnilleen nykyisen Kaskenkadun kohdalle, ensimmäinen Aurajoen ylittävä silta ja Aurajoen suulla vartiota pitänyt Turun linna.
Tutkijoiden mielestä Agricolan elämästä saatujen vähäisten tietojen perusteella voidaan olettaa, että hän Turkuun muutettuaan turkulaistui nopeasti ja tuli hyväksytyksi osaksi kaupungin elämää. Agricola avioitui turkulaisesta porvarisuvusta tulleen Birgitta Olavintyttären kanssa ja nousi vuonna 1554 lopulta Turun piispaksi. Hän ehti toimia piispan virassa kuitenkin vain kolme vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1557.
Agricolan työura kirkonmiehenä antaa äärimerkityksen modernille työpaikkakäsitteelle ”sisäinen organisaatiouudistus”.
Turun tuomiokirkossa oli 1500-luvulle tullessa viety katoliset messut jo 200 vuoden ajan läpi latinan kielellä. Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli kuitenkin aloittanut siirtymän kohti luterilaista kirkkoa julistamalla voimaan uskonpuhdistuksen, jonka keskeisiin ihanteisiin kuului, että Herran sanaa piti levittää kansalle sen omalla kielellä.
Se teetti paljon työtä kaikissa Ruotsin hiippakunnissa. Missään urakka ei kuitenkaan ollut niin iso kuin Turun hiippakunnassa, missä enemmistö ihmisistä oli suomenkielisiä. Turun hiippakunnassa maailmaan oli ensin luotava uusi kirjakieli, suomen kieli, ennen kuin Raamattu ja muut uskonnolliset liturgiat voitaisiin kääntää suomeksi. Siinä Agricolalla menikin loppuelämä.
Agricola käänsi suomen kielelle 1540-luvulla kaikkiaan yhdeksän teosta. Uuden testamentin hän ehti kääntää suomeksi kokonaan, mutta Vanhasta testamentista hän oli kuolemansa hetkellä ehtinyt kääntää vasta 36,9 prosenttia.
Tutkijoiden mukaan Agricola oli omana elinaikanaan Suomessa merkittävä henkilö, mutta hän ei ollut aikalaisille kansallissankari tai suurmies sanojen nykymerkityksessä. Tästä kertoo sekin, että hänestä ei tehty elinaikanaan muotokuvaa eikä hänestä ole olemassa yhtäkään ulkonäön kuvausta.
Agricolan elämäntyö sai ansaitsemansa arvostuksen vasta myöhemmin 1800-luvulla.