Aika hullua.
Kuvittaja, elokuvantekijä Anton Lipasti henkäisee tajuttuaan, että hän on kuvittanut Liljan Sekalainen seurakunta -sarjakuvaa jo kahdeksan vuotta. Nuoren, 27-vuotiaan miehen elämässä se on pitkä pätkä.
Sekalainen seurakunta syntyy isä‒poika -yhteistyönä: Anton kuvittaa, kirjailijaisä Roope Lipasti kirjoittaa.
‒ Meillä on ollut siinä selkeä työnjako. Kumpikaan ei astu toisen tontille. Se on sujunut tosi hyvin ehkäpä siitä syystä, että meillä on huumorin ja sarjakuvien suhteen tosi samanlainen maku, Lipasti kertoo työskentelystä isänsä kanssa.
Tarinointi sanoin ja kuvin oli Lipastin lapsuudenkodissa perheen leipä. Äiti Ulriikka Lipasti on ammatiltaan niin ikään kuvittaja.
‒ Varmasti vanhemmillani oli tosi iso rooli siinä, että minusta tuli kuvittaja ja elokuvantekijä. Isä on kirjoittaja ja äiti oli aina piirtämässä, mikä sitten tarttui minuun ja sisaruksiini. Aloin piirtää sarjakuvia neljävuotiaana jo ennen kuin osasin lukea. Vanhempani kirjoittivat sanelustani sarjakuviini tekstit, kun en osannut vielä kirjoittaakaan, Lipasti muistelee.
Sama isän ja pojan välinen työnjako jatkui, kun Lipasti loi kymmenvuotiaana ensimmäisen julkaistun sarjakuvahahmonsa Kimmo Kotkan.
Tähän mennessä Lipasti on kuvittanut kaksi sarjakuvateosta ja useita lastenkirjoja. Tuorein teos, helmikuun lopulla julkaistu Tuonenkierto on Lipastin mukaan Suomi-länkkäri ja vakavahenkisempää sarjakuvaa.
Elokuvat tulivat Lipastin elämään vasta vähän myöhemmin 12-vuotiaana, kun hän sai videokameran.
‒ En teinivuosina oikein muuta tehnytkään kuin elokuvia sisarusteni ja kavereideni kanssa. En ajatellut, että minusta välttämättä tulee ammatiltani elokuvantekijä. Se oli vain yksi intohimoni kohteista, Lipasti toteaa.
Vuonna 2019 Lipasti valmistui Turun ammattikorkeakoulun elokuvalinjalta. Hän on tehnyt laskujensa mukaan jo parisataa lyhytelokuvaa, joista merkittävimmiksi hän listaa ne viisi lyhytelokuvaa, jotka ovat päässeet esitykseen eri elokuvafestivaaleilla.
Viime vuonna Lipastin ja Eetu Heleniuksen lyhytelokuva Periaatekysymys, joka on nähtävillä Yle Areenassa, voitti Tampereen elokuvafestivaaleilla tuomariston erikoispalkinnon alle 30-minuuttisten kotimaisten elokuvien sarjassa.
‒ Se oli meille valtava juttu, koska Tampereen elokuvafestivaalit on kuitenkin Pohjoismaiden suurin lyhytelokuvafestivaali.
Lipasti ei osaa sanoa, tuleeko hänestä lopulta sarjakuvataiteilija vai elokuvantekijä.
‒ Se jää nähtäväksi. Tässä on kaksi polkua, jotka ovat molemmat varsin epävarmoja. Haluan jatkossakin tehdä vähän kaikkea. Olen tosi iloinen, jos voin jatkaa tätä elämää ja tehdä tätä työkseni jatkossakin.
‒ Pitkän aikavälin haaveeni on kuitenkin päästä tekemään omia tarinoitani. Yksi unelmani on päästä joskus tekemään koko illan elokuva, Lipasti toteaa.