Ihmisiä istumassa pitkillä penkeille Tuomiokirkkotorilla. Edessä katettu lava, sen takaa näkyy Akatemiatalo.

Suvivirsikirkossa pääsee veisaamaan tuota suomalaisten suosikkivirttä niin suomeksi, ruotsiksi kuin Turun murteellakin.

Pieni suvivirsipyhiinvaellus

Seurakunnat | 21.05.2024 | Lilja 5/2024

Teksti: Roope Lipasti | Kuva: Timo Jakonen

Suvivirsikirkko veisataan tuttuun tapaan Tuomiokirkontorilla 26.5. klo 12. Sitä ennen, klo 11, lähdetään pienelle pyhiinvaellukselle Maarian kirkolta Tuomiokirkolle. Kävimme tarkastamassa reitin jo etukäteen.

Kovin paljon enempää suomalaista (kirkollista) historiaa on vaikea ladata niin lyhyelle matkalle kuin mikä on Maarian kirkolta Tuomiokirkolle. Jos kolmen kilometrin aikana tulee kaikesta huolimatta kirkkoa ikävä, niin puolessa välissä on vielä Katariinan keskiaikainen kivikirkkokin.

Keitä kaikkia niillä huudeilla on kulkenut? Varhaisia piispoja tietenkin, ehkä jopa Pyhä Henrik, vaikka piispanistuin siirtyikin Koroisiin vasta Henrikin jälkeen. Mutta kenties hänen kyynärluunsa on piipahtanut siellä?

Agricola joka tapauksessa on tallustellut niitä polkuja. Turun piispa on mennyt Maarian kirkkoon joko Härkätietä pitkin ja ylittänyt joen kukaties veneellä, tai sitten hän on käyttänyt siltaa Suurtorin kohdalla ja kävellyt kohteeseen samaa reittiä kuin tämä pieni pyhiinvaelluksemme. Että terve vaan, Mikael!

Pyhiinvaelluksen lähtöpiste, Maarian kirkko, on itsessään täynnä historiaa. Yksi kiinnostavimmista kirkkoherroista oli Pietari Kalm, jolla oli pappilassa oma pikku puutarhakin (varsinainen tieteellinen puutarha sijaitsi nykyisen Sibelius-museon kohdilla). Kalm oli saanut oppinsa itseltään Carl von Linnéltä ja levitti innokkaasti hedelmäpuu- ja ryytimaa-aatetta.

Ehkäpä Maariassa on jäljellä ainakin Kalmin omenapuita – tai niiden alkuperäisten jälkeläisiä?

Mutta eteenpäin: kuljetaan toispualel jokke entisen Maarian pitäjän mailla. Ei ole ihme, että jokilaakso on nykyään niin suosittu ulkoilualue. Siellä kasvaa muun muassa lehmuksia, vuorijalavaa, vaahteroita, saarnia sekä tammia.

Pyhiinvaelluksen tärkein pysähdyspaikka on Koroinen. Piispanlinnaa ei enää ole, mutta aikanaan se oli komea ilmestys: harmaakivinen, kolmekerroksinen ja holvirakenteinen. Muistoina muinaisesta elämästä jälkipolville ovat säilyneet kirkon ja piispanlinnan perustat sekä yli 300 haudan hautausmaa.

Koroisissa on ollut asutusta jo rautakaudella. Sen peruina siellä kasvaa muun muassa mäkikaura ja ahdekaura, joita käytettiin ehkä ravintona. Lääkekasvina tunnettu heinäratamokin viihtyy Koroisissa. Sitä käytettiin haavojen hoitoon, sekä kurkunpään ja keuhkoputken vaivoihin.

Koroisten jälkeen on syytä kääntää katse oikeaan, kohti Barkerin puuvillatehdasta, sillä kohta sitä ei enää ole. Rakennusta kun ei kuulemma voi korjata asuinkelpoiseksi, joten se kokee piispanlinnan kohtalon.

Tuomaansillan jälkeen saavumme Turun hienoimmalle kadulle, Piispankadulle. Sen päässä loppui aikoinaan kaupunki. Pieni pala vanha kaupungin tulliaitaa löytyy edelleen Yliopistonmäeltä.

Piispankatu on toden totta kulkemisen arvoinen: Åbo Akademin Arken on mahtava, arkkipiispan tönössäkään ei ole suurempaa vikaa ja Dahlströmin palatsi eli Humanisticum on omaa luokkaansa. Ehkä silti vielä viehättävämpiä ovat vanhat puutalot, jotka ovat kuin postikortista.

Jos kääntää katseensa joen toiselle puolelle, näkee Multavierunkadun, joka sai nimensä siitä, kun sen kohdilla sijaitsi Richterin talo, joka suistui jokeen. Joessa näkyy edelleen siinä kohtaa matalikko. Paalutus ei ole koskaan ollut turkulaisten vahvuus.

Onneksi Unikankare on graniittia, joten Tuomiokirkko pysyy. Ei muuta kuin Suvivirsi soimaan! Se on ruotsalaista alkuperää ja tehty vuonna 1695, jolloin hirmuiset nälkävuodet veivät ihmisiä kuin viljaa. Ehkäpä juuri siksi, vastareaktiona kaikelle kamalalle, virsi on niin kaunis:

”Taas niityt vihannoivat/ja laiho laaksossa./ Puut metsän huminoivat/ taas lehtiverhossa.”

Kesäloma voi alkaa.

Seurakuntien yhteistä Suvivirsikirkkoa vietetään taas tänä keväänä! Tuomiokirkontori täyttyy laulusta sunnuntaina 26.5. klo 12! Tervetuloa laulamaan Suvivirttä niin suomeksi, ruotsiksi kuin Turun murteella!

Kaksikielisen sanajumalanpalveluksen toimittavat piispat Mari Leppänen ja Björn Vikström. Musiikista vastaa SUMU Big Band. Jumalanpalvelus tulkataan viittomakielelle.

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.