Jo rautakaudella siellä on ollut virolaisten muinaislinna. Kaupungin perustamisvuodeksi mainitaan 1030, jolloin Kiovan ruhtinas Jaroslav rakennutti sinne oman linnoituksensa.
Slaavien linnoitus sai nimekseen Jurjev perustajansa mukaan. Vironkielinen nimi, joka vanhimmissa lähteissä mainitaan asussa Tarbatu, hioutui ajan myötä asuun Tartu. Suomessa siitä on muokattu sovinnaisnimi Tartto. Nimen alkuperästä on kiistelty, mutta monet uskovat, että se juontuu virolaisten muinaisen Taara-jumalan nimestä.
Tartossa on paljon samaa kuin Turussa. Sen läpi virtaa joki, siellä on runsaasti historiasta kertovia muistomerkkejä ja siellä on yliopisto, joka on muutaman vuoden vanhempi kuin Turun Akatemia. Tarton yliopiston päärakennuksen takana on Kustaa II Aadolfin patsas. Hän perusti yliopiston vuonna 1632, kun Ruotsi oli kohoamassa suurvallaksi ja piti hallussaan Liivinmaata eli suurin piirtein nykyisen Viron ja Latvian aluetta.
Samalla muotilla valettu näköispatsas on myös Turussa. Se on sijoitettu Vanhan Akatemiatalon eteen Hämeenkadun puolelle. Paikka on sopiva, sillä Kustaa II Aadolf perusti Akatemian lisäksi myös Turun hovioikeuden. Se on toiminut Akatemiatalossa vuodesta 1830 alkaen.
Kulttuurin juhla jatkuu ensi vuonna, kun vietetään virolaisen kirjan 500-vuotisjuhlaa. Varsinaista juhlakalua ei tosin päästä näkemään. Historialliset asiakirjat kertovat, että kun reformaation myötä kansankielinen kirjallisuus tuli tarpeelliseksi, Lyypekissä painettiin vuonna 1525 Lutherin pieni katekismus kolmella kielellä: viroksi, liiviksi ja latviaksi. Kirjaset pakattiin puutynnyriin, jota yritettiin salakuljettaa Liivinmaalle, mutta yritys paljastui ja kirjat määrättiin poltettaviksi. Kukaan ei tiedä, miten niille lopulta kävi, mutta yhtään kappaletta ei ole ilmaantunut jälkipolvien ihasteltavaksi.