Nuoret soittavat ja laulavat treenikämpällä.

Rumpuja soittava Emre Pir, laulajat Anna Peravina ja Miina Etelämäki sekä kosketinsoittaja Lilli Jussila harjoittelevat toukokuista konserttia varten. Anna lupaa konsertin olevan elämys.

Kuumaa gospelia

Kulttuuri | 23.04.2024 | Lilja 4/2024

Teksti: Roope Lipasti | Kuva: Timo Jakonen

Henrikinkirkon bändiprojekti huipentuu toukokuussa.

Treenit ovat jo alkaneet, Henrikinkirkon alakerran käytävälle kaikuvat tutut sanat ”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä…”

Tällä kertaa mukana ovat kosketinsoittaja ja bändin vetäjä Lilli Jussila, laulajat Anna Peravina ja Miina Etelämäki sekä rumpali Emre Pir, mutta yleensä mennään ihan gospelmaisen isolla kymmenen hengen kokoonpanolla, laulajia on neljä ja kitaroitakin kolme.

Henrikin nuorisotyönohjaaja Lilli Jussila kertoo, että bänditoiminta alkoi 2019.

– Meillä oli sijaiskanttori, joka halusi vetää nuorten musiikkiryhmää. Kun hän sitten lähti pois, niin minä jatkoin. Meillä on ollut bändi nyt muutaman vuoden – maanantaisin harjoittelemme pari tuntia.

Jussilan oma musiikkitausta on tavallisen musikaalinen.

– Olen laulanut kuoroissa, mutta pianon kanssa olen ihan itseoppinut, ei minulla sen kummempaa koulutusta ole. Säestää osaan.

Ja mikäs on säestäessä ja harjoitellessa, sillä Henrikissä on hieno treenikämppä, soittimetkin valmiina. Tosin tämä kyseinen orkesteri ei ole se varsinainen Henrikin housebändi, vaan projektibändi, joka kasattiin helmikuussa ja se treenaa kunnes on keikan aika toukokuun alussa. Samoja soittajia on kyllä molemmissa. Bändiin oli avoin haku ja koesoitto tai -laulu.

– Toukokuun konsertin nimi on Gospeliako? Kysymysmerkki viittaa siihen, että esitämme lauluja, joita ei ole tehty gospeliksi, mutta joiden sanoman voisi hengellisestikin tulkita ja jotka voisivat kertoa myös uskosta, Jussila kertoo.

Sellaisia biisejä on pilvin pimein. Esimerkiksi KUUMAAn Ylivoimaisessa lauletaan, että ”Vaikka tää on loputon moottoritie/ Mä tuun vaikka juosten jos sun luo se vie/ Tuun yli aidan ja portaiden/ Koska sä oot ylivoimainen.”

Stellan Aamun kuiskaus puolestaan menee näin: ”Mene edeltä, kyllä se jää kantaa/ Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan/ Kyllä se jää kantaa.”

Sitten on tietenkin tuo edellä mainittu Ultra Bran kaikkien uskonnollisten mielikuvien äiti. Ja monia muitakin, Leonard Cohenista PMMP:hen. Lauluja on kerätty paitsi yleisötoiveista, myös bändiläisten omista suosikeista. Pelkästään Emre Pirin alkuperäisessä toivelistassa oli 30 laulua.

Lilli Jussila

Nuorisotyönohjaaja Lilli Jussila on mukana nuorten bänditoiminnassa.

Yleisökin pääsee vähän esiintymään, sillä luvassa on myös yhteislaulua.

Vaan mikä sitten tekee hyvän gospel-biisin?

– Hyvät sanat, miettii Anna Peravina.

– Se, että biisi on toimii gospelina mutta myös tavallisena biisinä – ja toisinpäin, Emre Pir lisää.

Anna Peravina kertoo, että oli heti valmis, kun kuuli että bändiläisiä haettiin.

– Tykkään laulamisesta – jossain vaiheessa kävin ihan laulutunneillakin. Kivointa tässä on kuitenkin bändi ja se että saa soittaa yhdessä. Jokainen tuo oman panoksensa. Treenaaminen on kivaa ja tietenkin se, kun päästään vielä esiintymään. Olen oikein ylpeä meistä.

Toinen laulaja, Miina Etelämäki, on ollut mukana jo kolme vuotta.

– Laulaminen on minun juttuni, mutta bändihommissa ylipäänsä kivaa on paitsi yhteisöllisyys, myös se, että pääsee esiintymään sopivan pienissä tilaisuuksissa. Aluksi esiintyminen jännitti, mutta ei enää.

Henrikin perusbändin kanssa onkin esiinnytty monenlaisissa pikkutilaisuuksissa, iltamessussa, pariskuntien kynttilätreffeillä sekä esimerkiksi nuorten itsenäisyyspäivän juhlassa.

Rumpali Emre Pir kertoo aloittaneensa kymmenvuotiaana kitaralla, minkä jälkeen plakkariin on kertynyt kaikenlaisia soittimia.

– Minua ihan kysyttiin bändiin – vaikka koesoiton kautta minäkin tulin. Olen kiertänyt soittelemassa kirkon jutuissa myös ympäri Suomea. Mutta oikeastaan soitan rumpuja aika vähän bändissä, enemmän paukutan kotona taustanauhan kanssa. Siksikin on kiva saada soittaa yhdessä, se on kuitenkin aina erilaista. Nauha menee menojaan mutta ihmisten kanssa on aina pientä improa.

Entä miksi kannattaisi tulla kuuntelemaan gospelia?

– Musiikki koskettaa ja yhdistää ihmisiä, tutuista lauluista voi saada voimaa, Lilli Jussila uskoo.

– Se on kuule elämys! Ei se sen syvällisempää ole, Anna Peravina kiteyttää.

Gospeliako? –konsertti Henrikinkirkolla la 4.5. klo 17. Kesto: reilun tunnin. Pääsymaksua ei ole mutta vapaaehtoisen kolehdin voi antaa seurakunnan bänditoiminnalle.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.