Kolme naista istuu olohuoneen sohvalla, taustalla myhäilee mies.

Asuntosihteerit Satu Vuorsalo (vas.) ja Kirsti Virta ovat käymässä Heidi Vartiaisen ja Marco Huhdan luona lähellä Mikaelinkirkkoa.

Vuokralla seurakunnalla

Ajankohtaista | 28.02.2024 | Lilja 2/2024

Teksti: Roope Lipasti | Kuva: Timo Jakonen

Seurakuntayhtymä on merkittävä vuokranantaja Turussa.

Heidi Vartiainen ja Marco Huhta ovat asuneet reilut puolitoista vuotta seurakuntayhtymän vuokra-asunnossa Mikaelinkirkon kupeessa.

– Olemme viihtyneet erittäin hyvin. Sijainti on tosi keskeinen, ja taloyhtiö on hiljainen ja rauhallinen. Huoltokin pelaa: juuri meni kylppäristä kaivonkansi rikki, niin seuraavana päivänä oli uusi laitettu paikalleen, Huhta kertoo.

Vartiaiselle seurakunnan vuokra-asunto on jo kolmas. Aiemmin hän on asunut niin Varissuolla kuin Hannunniitussa.

– Seurakunta ei sinänsä eroa muista vuokranantajista, vuokra ja kaikki muukin on suurin piirtein sama. Sellainen ero ehkä on, että seurakunnissa on mahdollista joustaa. Muistan kuinka aikoinaan opiskelin ja joku tuki oli vähän myöhässä, niin sain ihan soittamalla joustoa maksuihin.

Yksi mukava ero muihin löytyy pariskunnan sängyn alta. Perheen kaksi kissaa ovat nimittäin paenneet sinne toimittajaa ja kuvaajaa.

– Iso plussa on, että tänne saa ottaa lemmikkejä, se alkaa nykyään olla harvinaista, Vartiainen sanoo.

Seurakuntayhtymän asuntosihteerit Satu Vuorsalo ja Kirsti Virta kertovat, että yhtymällä on noin 930 vuokra-asuntoa. Niitä on edellä mainitun lisäksi Eerikinkadun alussa, Varissuolla, Hannunniitussa, Pernossa ja Jaanissa, jossa tosin tehdään parhaillaan linjasaneerausta, joka valmistunee 2025 alussa. Lisäksi on muutamia yksittäisiä asuntoja.

Seurakunnatkaan eivät voi tehdä vuokraustoimintaa tappiollisesti, joten markkinaehtoisesti joudutaan menemään. Alun perin vuokra-asunnot kuitenkin olivat yhdenlaista diakoniatyötä.

– Kun kaupunki perusti vanhuksille Lehmusvalkaman, se ei ollut kyllin suuri. Jäi vanhusväkeä, joka olisi kaivannut vastaavankaltaista palvelua. Seurakunnat vastasi tähän rakennuttamalla 1960-luvulla Hannunniitun asuintalot. Niissä oli aluksi ruokalatkin, minkä lisäksi siellä oli osa-aikainen diakoniatyöntekijä auttelemassa. Nykyään kaikki asunnot ovat kuitenkin kaikkien haettavissa, Kirsti Virta kertoo.

Jotain pientä muistumaa vanhasta kuitenkin on:

– Joissakin taloissamme on vahtimestari, joka huolehtii kiinteistön asioista, mutta auttaa epävirallisesti vanhuksia vaikka kauppa-asioissa, jos tarve on, Satu Vuorsalo kertoo.

Asuntosihteerienkin mukaan vuokraustoiminta on samanlaista kuin muilla alan toimijoilla. Vuokratasojakin on kustannusten nousun vuoksi jouduttu tarkistamaan lähelle markkinahintoja. Myös luottotiedot katsotaan, mutta toisinaan, jos niin arvioidaan, luottotietojen menetys ei välttämättä estä asunnon saantia.

– Ihmiset ansaitsevat toisen mahdollisuuden, ja jos kirkko ei sitä anna, niin kuka sitten? Vuokrat on aina pakko maksaa, mutta voimme neuvotella vaikka maksuaikaa, jos on sellainen elämäntilanne, Virta sanoo.

– Hakemuksen voi tehdä seurakuntayhtymän nettisivuilla tai täyttää kirjallisesti. Jonkin verran ilmoittelemme Vuokraovi.comissa. Puskaradio on tärkeä, Vuorsalo kertoo.

Koska asuntoja on niin paljon, niissä on myös vaihtuvuutta. Tämänhetkinen taloustilanne näkyy puolestaan kysynnässä.

– Eläminen on kallistunut ja tulot monilla pienentyneet, mutta meillä asuntojen vuokrat ovat nousseet maltillisesti, mikä näkyy kysynnän kasvuna. Uusissa taloissa on myös yleensä hirveän tehokkaasti käytetty neliöt, joten tällaiset vanhat asunnot, joissa on kunnollinen eteinen ja kaikki muukin selkeää, ovat jälleen nostaneet suosiotaan, Virta sanoo.

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.