– Eivät nykyajan turkulaiset enää kulje näissä paikoissa pyhimykset mielessään. Olen kuitenkin havainnut, että kiinnostusta asiaan on, ja ihmiset kuuntelevat mielellään kertomuksia erilaisten maamerkkien historiasta, kertoo Turussa 35 vuotta auktorisoituna matkaoppaana työskennellyt Jouni Elomaa.
Hän on myös Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja sekä dominikaanisääntökunnan maallikkojäsen. Päätyökseen Elomaa opettaa Japanin kieltä ja kulttuuria yliopistossa.
Pyhimyksellä tarkoitetaan katolisen kirkon pyhäksi julistamaa henkilöä, jolle on määritelty oma muistopäivä. Elomaan mukaan pyhimyksillä on myös esikuvarooli. Pyhimysten merkitys on erityisen suuri katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä, jossa he ovat myös esirukoilijoita.
– Yksin Jumala on pyhä, mutta pyhimyksillä on tehtävä muistuttaa pyhän läsnäolosta. Ihmisten perusolemukseen kuuluu kaipuu pyhän yhteyteen, Elomaa muistuttaa.
Pyhimysten mukaan nimettyjä katuja Turussa ovat esimerkiksi Henrikinkatu, Eerikinkatu ja Yrjänänkatu. Myös Pyhän Katariinan kirkkoaukio sekä Pyhän Annan ja Pyhän Henrikin aukiot ovat pyhimysmäistä alkuperää. Monista paikoista Pyhä-etuliite on tippunut pois sekularisoitumisen myötä.
– Uudemmista asuinalueista Yli-Maariassa on paljon pyhimyksiin viittaavia katuja kuten esimerkiksi Neitsyt Marian katu. Suomessa katujen nimeämisessä ei kuitenkaan ole takana erityistä pyhimyskulttia, vaan nimistössä pyritään tuomaan esille alueen historiaa, tai uudemmilla alueilla löytämään yhdistää teema.
Yksi Turun tunnetuimmista pyhimyksen mukaan nimetyistä paikoista on itäisen keskustan Kerttulinmäki. Se on yksi Turun seitsemästä historiallisesta kukkulasta ja saanut nimensä 600-luvulla eläneeltä matkailijoiden suojeluspyhimys Gertrudilta. Sillä on verinen menneisyys, sillä Kerttulinmäellä sijaitsi aikanaan mestauspaikka. Nykyään rauhallinen ja vehreä kukkula sijaitsi silloisen Turun rajalla, jolloin sillä oli myös aikakaudella vallinneen käsityksen mukaan kasvattava vaikutus kaupunkiin saapuville matkailijoille.
Hämeenkadun ”Olkku” eli Olavin Krouvi on puolestaan saanut nimensä kuningas Pyhältä Olavilta, joka juurrutti kristinuskoa Norjaan 1000-luvulla. Olavin krouvin kulmilla on aikanaan toiminut Pyhän Olavin dominikaaniluostari. Luostari tuhoutui tulipalossa 1500-luvulla eikä sitä rakennettu uskonpuhdistuksen vuoksi enää uudelleen.
Vaikka keskiajan pyhimykset eivät näyttelekään enää merkittävää roolia ihmisten arjessa, on heidän tuntemuksensa Elomaan mukaan osa yleissivistystä ja kulttuurihistoriallisesti tärkeää. Oman kotiseudun historian tunteminen auttaa ymmärtämään paremmin esimerkiksi nykyistä tapakulttuuria.
Elomaa näkee keskiajan pyhimysten tarinoissa myös potentiaalia matkailun edistämiseen.
– Matkailun myötä ihmiset ovat tutustuneet eri maiden pyhimyksiin ja kuulleet tarinoita heistä. Turku on täynnä mahdollisuuksia tehdä pyhimyksiä tunnetummiksi. Ihmisten kiinnostuksesta pyhimyksiä kohtaan kertoo myös Hattulan kirkon yleisöryntäys muutamia vuosia sitten, kun Anneli Kannon teos Rottien pyhimys julkaistiin.