Harri Koistinen, palomies
”Olen ollut palomiehenä 36 vuotta ja viettänyt lukuisia jouluja töissä, tosin tänä vuonna olen aattona vapaalla. Meillä menee kierto niin, että on yksi vuorokausi töitä ja sitten kolme vapaata – ja se rotaatio kulkee läpi vuoden.
Jouluna paloasema on koristeltu – on kuusi sisällä ja ulkona sekä jotain pieniä jouluvalojakin. Suuri ero arkeen on, että kun normaalisti meillä on koko ajan erilaisia harjoituksia ja koulutuksia, niin joulun pyhät on rauhoitettu niistä.
Aiemmin talo tarjosi myös jouluaterian, mutta säästösyistä sellaista ei enää ole. Tai on, mutta se tehdään nyyttikestiperiaatteella, eli sovitaan, kuka tuo mitäkin. Tapanina yleensä aletaan sitten jo katsella, että olisiko joku pizzeria auki.
*
Itse työ on jouluna sikäli samanlaista kuin aina, eli saattaa olla vilkasta tai sitten ei. Toki se vähän vaikuttaa, että monet lähtevät kaupungista viettämään joulua vaikka mökille, ja aina kun on vähemmän väkeä, sattuu vahinkojakin vähemmän. Kääntöpuolena on, että jouluna poltetaan paljon kynttilöitä sekä ulkotulia, joten se lisää paloriskiä.
Tärkeää olisikin muistaa pitää kynttilä aina palamattoman alustan päällä, eikä sitä saa koskaan jättää yksin palamaan. Ei vaikka piipahtaisi kaupassa kuinka nopeasti: siihen ei paljon tarvita, että tuli pääsee leviämään. Muistan kuinka yhtenäkin jouluna joku oli jättänyt sen kynttilän palamaan, ja kun palasi kotiin, pöytäliina oli jo tulessa. Hän sai tulen onneksi sammumaan, mutta talossa oli sen verran savuvaurioita, että joulunvietto siirtyi muualle.
Sammutuspeitto pitäisi olla jokaisessa keittiössä ja alkusammutinkin olisi hyvä. Palovaroittimien pitää tietenkin olla kunnossa.
*
Joskus – tästä on jo aikaa – saimme erikoisen tehtävän hätäkeskukselta, kun piti viedä pitkäaikaissairas osastolta hetkeksi kotiin joulua viettämään. Paareilla kuljetettiin, ja sitten sovittiin aika, jolloin haimme hänet takaisin. Se oli mukava tehtävä ja saimme siitä vuolaasti kiitosta ja suklaata palkaksi, vaikka virkatehtävähän se oli.
1940-luvulta saakka palomiehillä on Turussa ollut kaunis traditio, että joulun alla sytytämme kaikkien viimeisen kymmenen vuoden aikana kuolleiden kollegojen haudoille kynttilän.
Tapana on myös ollut, että mikäli tilanne ja miehistövahvuus sen sallivat, niin pienten lasten vanhemmat voivat käydä vuorollaan tunnin verran aattona kotona, vaikka ovatkin töissä. Näin he saavat olla vaikka sen lahjojen jaon ajan perhejoulussa mukana.”
Paula Maliniemi, suntio
Joulu on kirkkovuoden kiireisintä aikaa ensimmäisestä adventista asti. Teemme pitkiä päiviä valmisteluiden kanssa, minkä lisäksi tietenkin on paljon erilaisia tilaisuuksia. Päivittäisen toiminnan lisäksi iltaisin on esimerkiksi joulukonsertteja. Meillä on Maariassa kaksi suntiota, joten yksin en sentään joudu kaikkea tekemään.
Suntion töihin kuuluu laittaa tilat joulukuntoon. Kirkossa on viisi metriä korkea kuusi, joka koristellaan ja lisäksi lasten jumalanpalveluksissa on seimi. Papin avustaminen kuuluu myös suntion töihin ja niin ikään huolehditaan, että äänentoisto toimii ja kaikki muukin on kunnossa ja tilat ovat siistit. Suntio tuleekin yleensä paikalle ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä.
*
Kauneimmat joululaulut ovat ylivoimaisesti suosituimmat joulun tilaisuudet, mutta kyllä jouluyön messuunkin tulee paljon ihmisiä. Ihmiset ovat myös joulun aikaan jotenkin vähän erilaisia. Tunnelma on lämmin ja ollaan herkemmällä mielellä kuin yleensä.
Suntiot ovat koko joulun töissä, mutta itse en ole kovin monena jouluna vielä niin ehtinyt tehdä, sillä olin 30 vuotta pankissa töissä ennen kuin vaihdoin alaa ja tulin Turkuun 2019. Tykkään ihan hirveästi tästä työstä. Saan olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa. Kirkossa on ihmisiä laidasta laitaan niin kuin on tilaisuuksiakin hautajaisista konsertteihin.
Joulunaika kaikkineen on yhtä juhlaa kirkoissa. Maarian kirkon kattokruunuihin sytytetään elävät kynttilät jouluyön ja joulupäivän aamun jumalanpalveluksissa, mikä tekee kirkosta entistä tunnelmallisemman, kertoo suntio Paula Maliniemi.
Joulu on kuitenkin ihan oma juttunsa, kun kirkkotilakin on niin tunnelmallinen. Silloin sytytetään kaikki kynttilät – yleensähän niitä ei paloriskin vuoksi sytytetä niin paljoa. Samasta syystä jouluna pitää olla enemmän henkilökuntaa katsomassa, että kaikki sujuu hyvin ja turvallisesti.
*
Loppiaisena suntion joulukiireet helpottavat ja silloin voi pitää vaikka kertyneitä vapaita. Toki itse ehdin kyllä myös viettää joulua, enhän minä koko aikaa kirkossa ole! Mutta lapset ja lapsenlapset tulevat sitten sen mukaan, milloin minä ehdin – se ei välttämättä ole jouluaatto, vaan joku muu päivä siinä lähellä. Silloin vietämme ihan tavallista joulua, syömme, teemme joulujuttuja ja vietämme yhdessä aikaa.
Minusta kaikkein ihanin on jouluyön messu. Se on siis jouluaattoiltana, yleensä kymmeneltä. Siinä on ihan oma tunnelmansa, kun kynttilöitä on pihallakin.
Ylipäänsä pidän kynttilöistä, jotka tuovat pimeyteen valoa! Vaikka sinänsä ihmettelen aina sitä, kun täällä etelässä – olen alun alkaen pohjoisesta – sanotaan, että Lapissa on pimeää. Täällä etelässähän se vasta kaamos on! Taivas roikkuu niskan päällä ja loskaa sataa. Pohjoisessa on korkea taivas, tähdet, revontulet ja lunta!”
Katri Ketola, Jouluradion vastaava tuottaja
”Me tuomme joulumusiikin kautta ihmisille joulun. Saamme siitä myös paljon palautetta: että joulun rauha syntyy musiikista. Sen voima on suuri, se kirvoittaa kauniita muistoja.
Tällä hetkellä Jouluradio kuuluu marraskuun alusta loppiaiseen. Meillä on netissä kahdeksan erityylistä joulumusiikkia soittavaa kanavaa. Löytyy niin hempeää joulumusiikkia kuin vähän raskaampaa tai vaikka ihan klassista. Jokaiselle jotakin.
Jouluradio on tilastojen valossa yksi suomalaisen joulun peruskivistä. Se tavoitti viime jouluna noin miljoona kuuntelijaa viikossa ja oli kaikkiaan Suomen neljänneksi kuunnelluin kanava. Kai siitä voi päätellä, että suomalaiset tosiaan tykkäävät joululauluista.
Meitä myös oikein odotetaan ja meiltä kysellään, että koska lähetykset alkavat – Suomessa on paljon jouluttajia. Ulkomailla meitä kuunnellaan myös paljon. Kun itse on etäällä niin musiikki tuo joulun ja Suomen lähelle.
*
Jouluradiossa pyörivät nimenomaan laulut, eli meillä ei ole juontajia. Kokeilimme sitä joskus, mutta ihmiset toivoivat pelkkää musiikkia – sellaisen joulumusiikin maton taustalle, ilman puhetta. On meillä tosin kolme Joulun toiveet -konserttia, johon ihmiset saavat esittää toiveita ja pienen perustelun ihan omalla äänellään, mutta muuten on pelkkää musiikkia.
Joululaulut soivat Katri Ketolalla myös kotona. ”Tulkoon joulu” on hänen lempijoululaulunsa.
Tästä syystä minäkään en varsinaisesti ole työpaikalla jouluna, mutta päivystän kaikki pyhät ja olen valmiina, jos tulee vaikka teknisiä häiriöitä, joihin pitää reagoida. Yleensä kyllä ehdin viettää ihan tavallista joulua siinä ohessa. Olenkin ehdottomasti jouluihminen.
Omaankin jouluuni kuuluvat myös joululaulut. Etenkin siskoni kanssa olemme aina laulaneet. Nuorempana meillä oli bravuurina erilaiset versiot vaikka ”Joulupukki suukon sai” -kappaleesta: lauloimme sen hyvin teatraalisesti tai aivan liian korkealta tai matalalta. Vielä nykyäänkin teemme sitä joskus. Ylipäänsä hassuttelu kuuluu jouluun – tai miksei elämään ylipäänsä, ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa ja saa vähän lapsettaakin.
Ehkä ”Tulkoon joulu” on kuitenkin kaikista joululauluista juuri minun lauluni. Se on sellainen piano ja Katri -biisi, ollut teini-ikäisestä saakka. Laulan sen aina kun on sopiva hetki. Toinen läheinen on ”Heinillä härkien kaukalon”. Johtuuko se sitten siitä, että siitä tulee lapsuus mieleen?”
Jori Torkkila, Joulupukki
”Ensimmäisen kerran olin pukkina 16-vuotiaana. Pari ensimmäistä joulua meni pyörän kanssa liikkuessa, mutta kun sain ajokortin, homma helpottui. Aika usein pukiksi ryhdytään juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä – ainakin meillä partiossa.
Pukilta vaaditaan ennen kaikkea hyvää joulumieltä. Se kyllä leviää sitten muihinkin. Pitää olla myös sanavalmis. Joskus minulla oli hieno kello, jossa oli GPS, jotta löysin oikeisiin osoitteisiin. Kun se vilahti vahingossa näkyviin, niin lapsi heti huomasi pukin epäuskottavan modernin kellon, joten selityksen piti löytyä heti.
Toisen kerran minua vastaanottamassa oli tosi iso suku. Perheen isä otti kitaran ja sanoi, että pukki laulaa nyt meille. Ei siinä auttanut kuin laulaa ja kun ei sanoja muistanut niin omia sitten sekaan. Myös ajanhallintakyvyn pitää olla kunnossa. Paikkoja on monta, eikä sovi myöhästellä. Partiolaispukeilla on aaton työaika kello 14-20 – siinä ajassa pystyy parhaimmillaan tekemään jopa 19 keikkaa.
*
Tämä on ennen kaikkea varojen keruuta Turun Metsänkävijöiden lippukunnalle. Se saa rahoista karkeasti 75 % ja loput menevät pukille. Eli jos tekisi keikkaa ihan itse vain, tienaisi paremmin. Mutta minä olen saanut niin paljon partiolta, että haluan antaa tällä lailla vähän takaisin.
Jouluaatto on kiireistä aikaa partiolaispukki Jori Torkkilalle. Aattoiltaan mahtuu enimmillään jopa 19 vierailua lapsiperheissä. Rankan työrupeaman jälkeen kaikki lippukunnan pukit kokoontuvat partiokololle, missä ilta jatkuu jouluaterian ja saunomisen merkeissä.
Ja onhan partiopukeilla etuisuuksiakin: koulutus sekä suurin osa kamoista tulee talon puolesta. Lisäksi yksi pukeista toimii niin sanottuna toimistopukkina, eli päivystää puhelimessa mahdollisten muutosten varalta. Hänen tärkein tehtävänsä on kuitenkin laittaa kinkku uuniin. Nimittäin kun pukkien – meitä on parikymmentä – keikat on hoidettu, keräännymme partiokololle syömään jouluaterian, viihtymään ja saunomaan.
*
Pukki näkee monenlaisia jouluja. Voi olla tosi hieno talo ja paljon lahjoja, tai vastaavasti hyvinkin vaatimatonta, mutta joulun lämpö ja tunnelma ei korreloi käytettyyn rahamäärään.
Ikinä minua ei ole kutsuttu paikkaan, jossa ei olisi lapsia lainkaan. Joskus pukki on kuitenkin kutsuttu ehkä vähän huumorimielessä, kun on perheessä ollut vaikka vain yksi 15-vuotias.
Kymmenen joulun kokemuksella voin sanoa, että tämä on tosi kivaa hommaa. Aina on toivottu vieras ja kaikki ovat hyvällä mielellä. Kun ajelee kaupungilla joulupukkitamineissa, ihmiset vilkuttavat ja hymyilevät. Se jää joskus itselle vähän päällekin: kerran olin jo riisunut puvun, mutta jotenkin en muistanut sitä, joten liikennevaloissa tervehdin viereen pysähtynyttä autoa ikään kuin pukkina. Vastakaikua ei tullut: hänellä ei ilmekään värähtänyt.
Yleensä pukin hommat lopetetaan siinä vaiheessa kun saadaan omia lapsia. Mutta voi toki sitten tehdä comebackin siinä vaiheessa kun ne omat lapset ovat isoja!”