Toisena graduohjaajana toimi Anna Lintunen, joka on paitsitutkija Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksessa myös puheenjohtaja seurakuntayhtymän ympäristön asiantuntijaryhmässä.
Lasku tehtiin niin, että toiminta jaettiin viiteen eri kategoriaan: matkustamiseen, kiinteistöihin, krematorioon, työkoneisiin (ja ajoneuvoihin) sekä hankintoihin. Niistä sitten laskettiin kustakin päästöt.
Esimerkiksi kiinteistöt oli helppo rasti, koska niissä kuluu lähinnä energiaa ja vettä, jolloin niiden ilmastojalanjälki on selkeä. Niin ikään krematoriossa päästöt syntyvät suureksi osaksi poltettavasta öljystä. Vastaavasti bensaa – tai biobensaa – palaa myös työkoneissa. Matkustus olikin jo hankalampi juttu, mutta ylivoimaisesti hankalin kategoria oli hankinnat.
Hankinnat pitää sisällään päivittäisen rahanmenon: kahvimaidot, ostopalvelut, työtuolit ja niin edelleen. Menot jaetaan edelleen pienempiin kokonaisuuksiin ja lopuksi katsotaan ihan tasekirjasta, että tuon ja tuon verran on mennyt euroja esimerkiksi ruokaan.
– Jokaiselle kategorialle on määritelty päästökerroin, jolla euromäärä kerrotaan – mitä saastuttavampi tuote, sitä suurempi päästökerroin, Aarrelahti kertoo.
Aarrelahti laski, että suurin hiilijalanjälkiryhmä ovat hankinnat, 42 %, toisena tulevat kiinteistöt 38 prosentin osuudella. Kolmanneksi nousee matkustus, 13 %. Työkoneet ja ajoneuvot tulevat neljäntenä neljän prosentin osuudella. Krematorio aiheuttaa kolme prosenttia päästöistä.
Nämä muodostavat siis yhtymän hiilijalanjäljen, joka on lukuna ilmaistuna alustavasti 2843 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tai oikeastaan vähän enemmän, sillä luvusta on vähennetty nielut, eli käytännössä metsät, joita yhtymä omistaa. Nieluja on 1176 tonnia.
Onko 2843 sitten paljon?
– Isoimmilla organisaatioilla, kuten vaikka yliopistoilla, tuo luku pyörii niinikään tonneissa. Kirkkohallitus laski vuonna 2020, että yhtymän päästöt olisivat noin 8000 tonnia, eli siihen nähden luku on suorastaan hyvä. Ja totta on, että paljon on tehtykin, Aarrelahti sanoo.
Mutta kuten aina lukujen ja tilastojen kanssa, ihan koko totuus tuo ei ole.
Kirkkohallituksen luvuissa ei eritelty hankintoja sen kummemmin, jolloin niistä tuli sitä suurempi hiilijälki mitä enemmän kului euroja. Mutta tämä on tietenkin väärin, kuten Anna Lintunen huomauttaa.
– Ei saa tuijottaa pelkästään euromääriä, sillä jos on esimerkiksi aiemmin lämmittänyt öljyllä ja siirtynyt tuulivoimaan, mutta se on kalliimpaa, niin silloinhan hiilijalanjälki laskelmissa nousee, vaikka on käynyt juuri päinvastoin.
Syksyn aikana yhtymässä hahmotellaan tiekartan polkuja, millä keinoin päästöt saadaan nollaan.
– Yksilön kannalta helpoin tapa vähentää hiilijälkeä liittynee liikkumiseen ja hankintoihin. Yhtymän tasolla varmaan kiinteistöjä pitää tutkia: onhan ollut tavoitteenakin, että niitä voisi vähentää, Lintunen sanoo.
– Hankinnoissa puolestaan painottunee kiertotalouden merkitys, käytetään papereista molemmat puolet, pyritään siihen, ettei tarvitsisi aina painaa uusia esitteitä ja vastaavia ja niin edelleen, Aarrelahti lisää.