Lastenpsykiatri Janna Manninen korostaa, että valmiudet käsitellä tunteita eivät synny itsestään vaan vuorovaikutuksen kautta. Lapsen kyky käsitellä pelkojaan riippuu pitkälti siitä, miten vanhempi on kyennyt ottamaan lapsensa pelkoja vastaan.
Mannisen mukaan keskeistä on ottaa lapsen tunteet todesta ja osoittaa myötätuntoa. Lasta ei pidä karaista eikä vähätellä tai siivota pelkoja pois.
– Olisi tärkeää malttaa pysyä pelon äärellä ja kysellä lisää, vaikka että missä pelko tuntuu ja haluatko että autan sinua jotenkin.
Mannisen mukaan leikkiminen on oiva keino pelkojen ja muidenkin tunteiden käsittelyyn. Leikissä lapsi pystyy olemaan yhtä aikaa sekä mielikuvituksen todellisuudessa että ulkoisessa todellisuudessa.
– Leikissä lapsi pystyy tekemään näkyväksi omaa ajatteluaan ja omia tunteitaan. Tämä tapahtuu leikin suojassa, eli käsitellyt tunteet eivät ikään kuin tunnu liittyvän lapseen.
Leikissä lapsi voikin olla pelottava mörkö tai rokotusta pistävä terveydenhoitaja. Jännittävää päiväkodin aloitusta voi käsitellä pehmolelujen kanssa. Ristiriitaisia tunteita herättävää pikkusisaren syntymää voi puida nukkea hoivaten.
Leikki kehittää paitsi lapsen meilikuvitusta, myös hänen tunnesäätelytaitojaan ja mentalisaatiokykyään. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta.
Mannisesta tuntuu, että leikin arvoa tunteiden käsittelyssä ei nykyaikana ymmärretä. Monilla vanhemmilla on kova halu kehittää lastaan pienestä pitäen esimerkiksi harrastamalla paljon.
Hänestä olisi tärkeintä antaa tilaa leikille, joka lähtee lapsen aloitteesta. Mannisen mukaan alati päällä olevat ruudut ja tiukat aikataulut vievät helposti leikkiajan lapsen arjesta.
Hän ymmärtää hyvin myös väsynyttä vanhempaa, joka ei aina jaksa leikkiä lapsen kanssa. Yhtä tärkeää on ihailla lapsen leikkiä ja antaa sille arvoa – sekä sietää leikistä aiheutuvaa melua ja sotkua.
Mannisen mukaan parhaimmillaan tunteiden käsittely leikin turvin johtaa vahvaan resilienssiin. Se tarkoittaa kykyä selvitä elämän vastoinkäymisistä ilman, että lopullisesti sairastuu tai jää pois muiden tarjoaman lohdun ja hyvän piiristä.
– Nykytiedon mukaan resilienssi on mielenterveyden perusta.