Rakastuin jo lapsena J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan. Kirjasarja sijoittuu etäisesti keskiajan Eurooppaa muistuttavaan Keski-Maahan, jota asuttavat monet erilaiset kansat, kuten kunnianhimoiset ihmiset, kuolemattomat ja surumieliset haltiat, vuorten alaisia aarteita himoinneet kääpiöt ja vain parin kyynärän mittaiset hobitit, jotka elivät syrjässä maailmanhistorian suurista tapahtumista paljoa niistä piittaamatta.
Hobiteista, tai puolituisista, kuten iso väki kutsuu heitä, on hyvä tietää joitakin asioita: he ymmärtävät hyvän ruoan ja juoman päälle, elävät yksinkertaista ja maanläheistä elämää, kammoavat seikkailuja ja muuta epäilyttävää ja rakastavat puutarhanhoitoa, piippukessun tupruttelua ja sukututkimusta. Jostakin syystä tunnen sielunyhteyttä juuri hobitteihin, jopa siinä määrin, että minulla on ollut tapana jo yli kymmenen vuoden ajan järjestää loppukesästä suuret hobittijuhlat ystävilleni. Keräännymme puutarhaan lyhtyjen valaiseman juhlakatoksen alle tanssimaan, nauramaan ja tietysti syömään Konnun herkkuja.
Ystävien näkeminen on aina hauskaa, ja mikä on parempi syy juhlimiseen kuin kesä ja kypsyvä sato? Mutta on tässä toinenkin, syvempi puoli, jossa hobiteilla on meille opetettavaa. Tolkien oli vankkumaton luonnonsuojelija aikana, jolloin metsien suojelu ei ollut trendikästä, ja Taru sormusten herrasta -trilogiasta voikin lukea paljon allegoriaa oman maailmamme luonnon tuhoamisesta. Hobittien maanläheinen ja lähiluonnon iloja kunnioittava elämänasenne on vastavoimana esimerkiksi Saruman-velhon masinoimalle metsien tuhoamiselle ja sotateollisuudelle.
Vaikka siis hobittien elämä voi vaikuttaa yksipuolisen nautinnonhakuiselta, siinä on myös viisauden siemen. Hobitit ovat yllätyksiä täynnä, ja vähäväkisyydestään huolimatta heiltä löytyy tiukan paikan tullen rohkeutta nousta vääryyttä vastaan. Orastavan ympäristökatastrofin aikana voisimmekin omaksua enemmän hobittimielenlaatua ja muistaa, että kaikkein pieninkin voi joskus muuttaa tulevaisuuden kulkua.
Kirjoittaja on arkeologi ja tietokirjailija, joka olisi mieluiten yksinkertaista elämää elävä hobitti.