Suomessa on kesäisin avoinna yli 260 tiekirkkoa, joihin voi tutustua ilmaiseksi. Yksi niistä on satulinnamainen Mikaelinkirkko Puistokadun varrella Turussa. Tiekirkot tarjoavat kurkistuksia arkkitehtuuriin ja paikallishistoriaan. Kirkonpenkkiin voi myös istahtaa hetkeksi hiljentymään.
Tai sitten voi hakea erilaista perspektiiviä ja tehdä tutkimusretken lapsen kanssa. Kun jylhä rakennus saa aikuisen herkästi pysähtymään ja hiljentymään, lasta se kutsuu tutkimaan ja kyselemään.
Poika kipittää innoissaan pitkin alttarikäytävää. Pienet sormet viipyilevät yksityiskohdissa: kirkonpenkkien kauniisti kuvioiduissa päädyissä, etuosan samettinojatuolien hauskoissa hapsuissa lattianrajassa, kastemaljan ja alttarin röpelöisissä kuvioissa.
– Mä näen taas taideteoksia, hän toteaa tämän tästä yksityiskohtia osoitellessaan.
Alttarilla pojan katse kääntyy kirkon takaosan jykevälle urkuparvelle. Mieleen muistuu päiväkodin visiitti seurakunnan pääsiäistapahtumaan, jolloin sai soittaa urkuja kanttorin johdolla. Siitä reissusta riittääkin kerrottavaa.
– Tääl oli semmonen aasi ottamassa meitä vastaan. Me saatiin viinirypäleitä ja keksejä, ja sit tääl kirkossa oli paljon puita.
– Ja muistak sä sen Jeesuksen? Täs oli sen Jeesuksen hauta. Ne ritarit kulki meidän ohi ja ne oli kuolettanu sen Jeesuksen. Sit tääl kirkossa jyrisi, hän selittää silmät suurina ja kädet viuhuen.
Moni asia herättää lapsessa kysymyksiä, joihin koitan parhaani mukaan vastailla. Mikä on alttari? Mihin kastemaljaa käytetään? Miksi kirkossa on hiekkaa ja lapio?
Ja sitten tulee niitä astetta vaikeampia. Miksi urkuparven vieressä on lipasto? Kuka käyttää kirkon eteisen seinään kiinnitettyä puhelinta? Tai miksi urkuparven portaiden aurinkokuviointi on kiinnitetty nauloilla?
Ja eniten lasta kiinnostavat tietenkin ne paikat, joihin meillä ei ole asiaa.
– Siel on pyörä, haravoita, kottikärryt ja imuri, hän listaa kurkistaessaan henkilökunnan tiloihin alttarin taakse.
– Täält sinne urkupilleihin pääsee, hän toteaa kaihoisasti ja näyttää urkuparven lukittua ovea.
Kirkossa ja sen ympäristössä kierrellessä tunti vierähtää huomaamatta. Visiitin lopuksi poikaa tuntuu eniten pohdituttavan se, kuka on vastuussa siitä, miltä kirkko näyttää sisältä.
– Hei onko sellaisia sisältötyömiehiä olemassa?
– Tarkoitatko sisustussuunnittelijoita?
– Joo, poika huudahtaa tyytyväisenä ja kirmaa alas kirkon portaita.
Meinaan aloittaa luennon restaurointimaalareista ja lukuisista muista ammattilaisista, jotka ovat vaikuttaneet kirkon sisätilojen ilmeeseen vuosien saatossa. Noh, ehtiihän sitä myöhemminkin.
Tiekirkot Turussa ja Kaarinassa
- Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli
- Pyhän Katariinan kirkko
- Tuomiokirkko
- Mikaelinkirkko
- Maarian kirkko
- Martinkirkko
- Kuusiston kirkko
- Piikkiön kirkko
Koko Suomen tiekirkot osoitteineen ja aukioloineen: tiekirkot.fi