Kun kuolen, voiko elimiäni käyttää jonkun toisen ihmisen sairauden hoitoon? Näin dramaattista asiaa harva pohtii arjessa. Oma kanta elinluovutukseen kannattaisi kuitenkin miettiä valmiiksi, sanoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa.
– Edes vakava perussairaus tai lääkitys eivät välttämättä ole esteinä luovutukselle. Arvion asiasta tekee lääkäri. Pääasia on, että elinluovutustahdon tekee tavalla tai toisella, Inomaa sanoo.
Yksinkertaisin tapa on kirjata elinluovutustahto sähköiseen Omakanta-palveluun. Perinteinen, lompakossa kulkeva elinluovutuskortti tai läheiselle suullisesti kerrottu kanta ovat yhtä päteviä tahdonilmaisuja.
– Elinluovutustahdon ilmaiseminen varmistaa oman tahdon toteutumisen ja selkeyttää elinluovutusprosessia, Inomaa summaa.
Lain silmissä jokainen vainaja on elinluovuttaja, ellei hänen tiedetä sitä elinaikanaan kieltäneen. Ennen vuotta 2010 elinten luovuttamiseen tarvittiin joko elinluovutuskortti tai lupa omaiselta.
Inomaan mukaan elinluovutustahto kannattaa edelleen tehdä. Lain mukaan lääkärin pitää mahdollisuuksien mukaan selvittää, mikä vainajan tahto elinluovutukseen oli. Kun kanta on valmiiksi selvillä, omaiset eivät joudu vaikeiden kysymyksien äärelle tilanteessa, joka on usein muutenkin dramaattinen.
Jokaisella luovuttajalla on väliä, sillä Suomessa on pula elinsiirtoon sopivista elimistä. Sairautta hoidetaan elinsiirrolla vain siinä tapauksessa, kun mitään muita hoitokeinoja ei enää ole. Elinsiirtoa odottavia myös menehtyy, koska sopivaa siirrettä ei saada ajoissa.
– Elinluovuttaja voi pelastaa parhaimmillaan jopa kuuden ihmisen hengen, Inomaa sanoo.
Suomalaiset suhtautuvat elinluovutukseen myönteisesti. Munuais- ja maksaliiton teettämän tuoreen gallupin mukaan 83 prosenttia suomalaisista aikuisista on valmis luovuttamaan elimensä kuolemansa jälkeen toisen ihmisen sairauden hoitoon. Prosentti oli sama vastaavassa kyselyssä 20 vuotta sitten.
Liiton gallupin mukaan elinluovutustahtonsa on ilmaissut vain 38 prosenttia suomalaisista. Läheisilleen elinluovutustahtonsa on kertonut vain 29 prosenttia vastaajista. Tämän Inomaa toivoisi muuttuvan.
– Ehkä kaikkein tärkeintä on, että elinluovutuksesta keskustelisi läheistensä kanssa.
Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, haiman- ja ohutsuolensiirtoja. Kaikki elinsiirrot tehdään pääkaupunkiseudulla HUS:n sairaaloissa. Viime vuonna Suomessa tehtiin 371 elinsiirtoa.