Iina Paasikivi on ollut eläkkeellä jo jokusen vuoden, mutta aiemmin hän oli kaupungin kaavoitusarkkitehti ja siinä virassa myös esittelijänä kaupungin nimistötoimikunnassa peräti 28 vuotta. Nimistötoimikunta päättää esimerkiksi katujen nimet. Lähdimme hänen kanssaan pienelle kirkolliselle päiväpaserulle Räntämäkeen eli Maarian kirkon tietämille – siellä, kuten myös viereisessä Halisissa, on paljonkin kirkkoon liittyvää nimistöä.
Paasikivi kertoo, että nimien antaminen uusille paikoille on yksinkertaisesti osa kaavoitusta – nimistötoimikunta vastaa nimien keksimisestä, mutta kaupunkilaisetkin saavat osallistua, samalla lailla kuin kaavan valmisteluun ylipäänsä. Ehdotuksia siis sopii antaa.
Kadunnimet menevät paljolti aihepiireittäin. Esimerkiksi Suikkilan suunnilla on Volter Kilpeen liittyviä nimiä. Nimistöä on haettu myös vaikka ystävyyskaupungeista, ruotulaitoksesta, hyönteisistä tai nuijasodasta. Inspiraatiota nimiin haetaankin usein alueen historiasta:
– Teemanimistöä on ollut 1830-luvulta saakka, eli Engelin tekemästä uudesta kaavasta asti. Esimerkiksi Laivurinkatu, Merimiehenkatu ja Purserinkatu ovat tätä perua, Paasikivi kertoo.
Katunumerointikin on melko uusi keksintö. Aiemmin puhuttiin vain kaupunginosasta ja tontista. 1840-luvulla poliisin ja postin tarpeisiin kuitenkin kehitettiin numerosysteemi, jollaista ei muuten ole kaikissa maailman kaupungeissa edelleenkään. Numerointi onkin mainio paikan löytämisen perusta, mutta niin on myös se, että tietyn alueen nimistö liittyy samaan aihepiiriin. Se helpottaa kaupunkitilan hahmottamista.
Iso nimiuudistus tehtiin 1890.
– Silloin peräti 40 prosenttia nimistä muuttui. Poistettiin muun muassa kaikki ”Ylempi poikkikatu” –tyyppiset kadut. Myös Pyhä sai häipyä: Eerikinkatu ei enää ole Pyhän Eerikin katu eikä Kerttulinkatu Pyhän Kerttulin katu, Paasikivi kertoo.
Maaria – tai sen kaupunkimaiset osat – liitettiin Turkuun 1944 ja sodan jälkeen sitä sitten kaavoitettiin. Silloin alueelle annettiin kirkollisia nimiä, jotka haettiin Maarian seurakunnan historiasta. Tosin Maarian historia on Turunkin historiaa, sillä Maarian kirkkoherrat olivat pitkään myös Akatemian professoreita – Maaria oli ikään kuin heidän palkkatilansa.
Myös Halisissa on kirkollista nimistöä, katolilaisia virkoja ja tietenkin Gregorius IX:n katu. Hän oli se paavi, jonka bullalla piispanistuin siirrettiin Koroisiin. Kirkolliset nimet selittyvät siis ennen kaikkea Koroisten läheisyydellä.
– Gregorius IX:n tien ei alun pitäen pitänyt olla osoitetie ollenkaan, vaan kokoomaväylä, kuten termi kuuluu. Kun Halinen 1985 kaavoitettiin, nykyisten kerrostalojen paikalle, Paavinkadun kulmalle oli kaavoitettu liiketilaa, mutta tuli lama, eikä kukaan rakentanut sellaista, joten siihen tuli sitten taloja, Paasikivi muistelee. Kauppa rakennettiin myöhemmin pääkadun toiselle puolelle ja sai osoitteensa Gregorius IX:n mukaan.
Halisissa on katolisen kirkon virkojen ohella teemana myös myllyt ja kantatilat. Usein eri alueilla onkin muutama teema. Vaala on poikkeus, sillä siellä teemana ovat suomensukuiset kielet, ja sattui menemään niin, että niitä on 21, kuten oli katujakin.
– Yksi erikoisuuskin on: Kastun puolella on Kaniikintie – entinen Pikiläntie, se muutettiin 1952. Se on outo, sillä siellä ei ole muita kirkollisia katuja. Ehkä se liittyi siihen, että niihin aikoihin Halisiin tuli katoliseen kirkkoon liittyviä kadunnimiä, Paasikivi miettii.
Kirkollisia nimiä on toki muuallakin. Esimerkiksi Katariinan kirkon luona on Suntionkatu ja Papinkatu sekä Pispalantie, joka vie Karibiaan – piispanpelto oli aikoinaan sielläpäin. Ja tietysti ikiaikainen, Katariinan kirkolle johtava Kirkkotie. Avellaninkatu puolestaan on saanut nimensä Kaarinan seurakunnan 1700-luvun lopulla eläneen kappalaisen – ja Avellanin suvun kantaisän – mukaan. Avellanin tontti oli Kirkkotien varrella.
Sitten tietenkin Tuomiokirkon ympärillä on esimerkiksi Agricolankatu ja Gezeliuksenkatu sekä Rothoviuksenkatu – entisiä piispoja kaikki. Kellonsoittajankatukin löytyy.
Vielä kauemmas katolilaiseen historiaan mennään vaikkapa Nunnankadun (niillä kulmilla on ehkä ollut joskus nunnaluostari) tai Maariankadun sekä Eerikinkadun nimissä. Neitsytpolku tulee itse Neitsyt Mariasta.
– Nimistö kuvastaa aina aikaansa ja usein nimissä on muistettu suurmiehiä. Se oli tyypillistä aina 1950-luvulle saakka. Ja tietenkin kirkolliset nimet ovat olleet tärkeitä, koska kirkko oli suuri vallankäyttäjä, Paasikivi sanoo.
Ai niin: myös Papinsaaresta löytyy kirkollisia pestejä. On Kirkkoherrankatua ja Urkurinvalkamaa sekä Apupapinahdetta…
Yksi erityisen kirkollinen alue löytyy Yli-Maariasta. Se johtuu siitä, että 1980-luvulla uhkasi olla edessä tilanne, jossa Maarian nimi oli kokonaan häviämässä kaupungin nimistöstä. Niinpä keksittiin Yli-Maaria, jonne tuli ensin talonpoikaiskalenterin nimiä, kuten vaikka Mittumaarintie ja Keväänkorvankatu. Silloinen nimistötoimikunnan jäsen, opettaja Antti Lehtinen, ehdotti, että nimistöksi laitettaisiin myös Marian henkilöön, liittyviä nimiä.
1991 valmistui kaava, ja niinpä siellä on nyt sitten esimerkiksi Beetleheminkatu, Elisabetinkatu, Gabrielinkatu, Pyhän Annan aukio ja niin edelleen. Sekä tietenkin hihitystä aiheuttava Dominankatu.
Paasikivi muistaa tapauksen.
– Yli-Maarian nimistöä tehtiin ja herrat tätä ehdottivat, mutta kukaan ei tainnut ymmärtää, että sillä on toinenkin merkitys, vaikka Mariaan tässä tietenkin viitataan kuten myös Madonnankadussa.
Yli-Maarian niin ylen vahvasti raamatullinen nimistö aiheutti jo aikanaan hieman kulmien kohottelua.
– Muistan kun olin rakennusvalvonnassa töissä ja näitä Yli-Maarian tontteja rakennettiin. Osoite, kuten Pyhän Äidin katu, kuulosti vaivaannuttavalta. Oliko kyse siitä, että sen tyyppinen nimi ei kuitenkaan ole luterilaisessa kielenkäytössä vakiintunut, vaikka katolisessa Euroopassa yleinen? Luulen, että jos niitä olisi ehdotettu 15 vuotta myöhemmin, ehdotukset eivät olisi menneet läpi, sillä maailma oli jo muuttunut. Ehkä siellä olisi sitten ollut monien eri uskontojen nimiä tai jotain vastaavaa. Siinä näkyy konkreettisesti sellainen yhtenäiskulttuurin murros, Paasikivi miettii.
Samalla tavalla kulttuurinmuutos näkyy toki monessa muussakin: Ylimaariassa kolmantena aihepiirinä ovat vanhat talonpoikaisnaisten työt. On Paakarinkatua, Lypsäjänkatua ja vastaavaa. Aiemminhan ei naisten ammatteja olisi niin nostettu, koska naisten töitä ei arvostettu.
– Ylipäänsä nimistö kertoo aina siitä, mitä pidetään tärkeänä ja arvokkaana, Paasikivi muistuttaa.
Räntämäen kuuluisat
Ingegerdin puisto. Ensimmäinen suomalainen nimellä tunnettu nainen. Hänen hautakivensä, jota säilytetään Maarian kirkossa, on Suomen vanhin. Se on 1200-luvulta. Paljon muuta hänestä ei sitten tiedetäkään.
Maunu Tavastin katu. Tärkein keskiaikainen piispa, virassa vuosina 1412-1550. Hänen aikanaan Tuomiokirkosta tuli entistä komeampi ja Kuusiston linnakin kasvoi. Turkuun nousi myös kivinen piispantalo ja hiippakunnassa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja.
Hemminginkatu. Niin ikään tärkeä piispa, virassa1338-66. Oli Pyhän Birgitan kaveri, lietsoi ristiretki-innostusta ja pääsi melkeinpä pyhimykseksi saakka. Edelleen autuaan Hemmingin pyhäinjäännösarkkua säilytetään Tuomiokirkossa.
Holmgreninpolku. Holmgren oli laamanni, joka myi tiluksia piispa Hemmingille 1356.
Ragvaldinkuja. Ragvald oli piispana 1210-20 -luvuilla ja hän perusti Kuusiston linnan.
Hamaronkatu. Vanhoissa asiakirjoissa nimi Joan aff Hamaris esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1359, oikeuden todistajana. Muinaisruotsin nimi Hamar tarkoittaa kiveä tai kukkulaa.
Paavali Juustenin puisto. Juusten (n.1516-1575) oli Turun piispa Agricolan jälkeen ja kirjoitti Suomen piispojen kronikan. Itse puisto sijaitse Maarian kirkon edustalla ja osa siitä on nykyään kirkkomaana.
Sorolaistenkatu. Eerik Sorolainen oli Turun piispana 1500-luvun loppupuolella, hän kuoli 1625. Sorola oli piispan syntymäkylä Laitilassa.
Jaakko Finnonkuja. Jaakko Finno, eli Suomalainen, oli Turun koulun rehtorina 1568-78. Hänet tunnetaan myös Suomen ensimmäisen virsikirjan toimittajana.
Terseruksenkatu. Johannes Terserus toimi Turun piispa 1658-1664 ja oli lahjakas tiedemies – mm. Linnén oppilas ja kehitti Suomen kansanopetusta. Toki hän oli myös Maarian pitäjän kirkkoherra.
Browalliuksenkuja. Johan Browallius (1707-55) oli Turun piispa ja akatemian teologian, fysiikan ja kasvitieteen professori.
Mennanderinkuja. Maarian kirkkoherra, sittemmin Turun piispa (1757-75) ja sen jälkeen, kun uraputkeen kerran oli päässyt, vielä Upsalan arkkipiispa.
Bergenheiminpolku. Edvard Bergenheim toimi Turun lukion historian lehtorina ja Maarian kirkkoherrana, kunnes nimitettiin arkkipiispaksi 1850.
Hjeltinkatu. Frans Wilhelm Gustaf Hjelt toimi Maarian kirkkoherrana 1860-86 sekä latinankielen lehtorina Turun lukiossa.
Wareliuksenkatu. Antero Warelius oli kirjailija ja pappi, joka oli yksi Suometar-lehden perustajista. Lehti toimi vuosina 1847-1866.
Tallgreninkatu. Ivar Markus Tallgren toimi Maarian kirkkoherrana liki puoli vuosisataa vuodesta 1887. Tämän lisäksi hän edusti pappissäätyä valtiopäivillä. Silti hänestä kannattaa muistaa erityisesti vaimo Jenny Maria Montin-Tallgren, joka harrasti arkeologiaa ja jonka ansiosta ryhdyttiin tekemään kaivauksia vanhan Pyhän Olavin luostarin raunioiden luona. Niin ikään hän vaikutti Koroisten piispanistuimen paikan löytymiseen, sekä keräsi talteen vanhaa Maarian nimistöä Pitkämäestä Kärsämäkeen.
Jaakko Haavion polku. Jaakko Haavio (1904-84) oli paitsi Maarian kirkkoherra myös tunnettu kirjailija ja runoilija, ennen kaikkea virsirunoilija. Hänen kynästään on lähtenyt kymmenkunta edelleen virsikirjassa olevaa virttä.