Kesä on tällä hetkellä kukkeimmillaan myös Turun hautausmaalla. Vehreä ympäristö kutsuu kesäiselle kävelylle kuuntelemaan lintujen viserrystä ja ihailemaan kukkaloistoa.
– Kehotan tulemaan tänne ihan vaan kuljeskelemaan ja katselemaan ympäristöä. Tämä on paitsi hautausmaa, myös kaunis puisto keskellä kaupunkia, hautausmaan työnjohtaja Maria Santavuori sanoo.
Mutta miten tämä 60 hehtaarin alue pidetään loistossaan läpi kesän? Avainrooli on kastelulla. Isossa osassa Turun hautausmaata on käytössä automaattiset sadettajat. Ne kastelevat eri alueita öisin tunnin kerrallaan. Samalle alueelle kastelu osuu 3–4 kertaa viikossa.
– Hautausmaa sijaitsee ison pohjavesialueen reunalla, josta omat pumppumme nostavat vettä. Kaupungin verkosta tuleva vesi kytkeytyy päälle, jos pohjaveden pinta on alhaalla. Toki sadettajat kytketään pois päältä, jos on hyvin sateinen sää, Santavuori selittää.
Paljon kastellaan myös käsivoimin. Palstanhoitajat huolehtivat 19 000 hoitohaudan kastelusta, kitkennästä ja kuihtuneiden kukkien poistamisesta. Turun hautausmaan vanhalla puolella automaattisia sadettajia ei ole, joten siellä nurmikoita kastellaan siirrettävillä sadettajilla.
Juhannukseen mennessä kesäkauden kiireisin tohina alkaa Santavuoren mukaan olla ohi. Keskikesän vehreys on vaatinut monen kuukauden pohjatyöt, joita tehdään noin 100 hengen voimin.
Hautausmaan kesäkausi alkoi jo huhtikuun lopulla. Ensin puhallettiin sepelit, putsattiin käytävät, kerättiin havut ja hautakynttilät sekä haravoitiin talven jäljet pois hautakortteleista.
Sitten alkoi hoitohautojen kunnostus. Viime kesän kukkien juuret poistettiin ja multa möyhittiin ja lannoitettiin uusia kukkia varten. Santavuoren mukaan hautausmaalla käytetään pitkävaikutteista lannoitetta, joka antaa kukille kasvuvoimaa koko kesäksi.
Kesäkuu on kulunut nurmikoita leikatessa ja kesäkukkia istuttaessa. Sankarihaudoille ja hoitohaudoille on istutettu yhteensä noin 30 000 kesäkukkaa.
– Meillä on aika laaja valikoima perinteisiä kasveja, esimerkiksi maisemabegoniaa, kesäbegoniaa, ahkeraliisoja, uudenguineanliisoja, hopealehteä ja sinitähtöstä, Santavuori sanoo.
Loppukesä kuluu vehreyden ja kukkaloiston ylläpidossa. Hautausmaa on jaettu palstoihin, joilla on omat palstanhoitajansa. Nurmikkojen leikkaus on tietyn porukan vastuulla, samoin pensaiden leikkaus. Pensaita riittää hautausmaalla useiden kilometrien verran.
Työmäärä ja työolosuhteet ovat hautausmailla myös säästä riippuvaisia. Santavuoren mukaan ideaali kesäsää olisi lämmin mutta ei kovin helteinen. Hiljaista, tasaista sadetta saisi tulla säännöllisesti. Pahoja ukkosmyräköitä ei hautausmailla toivota.
– Ukkossade katkoo helposti kukkia ja voi katkoa pensaitakin. Vastakylvetylle nurmikolle se voi aiheuttaa maanvyörymän, jolloin mullat lähtevät liikkeelle ja siemenet valuvat kaivoon.
Hautausmailla äärisäät ovat myös työhyvinvointikysymyksiä. Oikein vetisinä kesinä liukastumisvaara nurmikoilla kasvaa. Pitkään jatkuva, paahtava helle puolestaan lisää kasteluntarvetta ja vie monelta työntekijältä työtehoja.
Santavuoren mielestä palkitsevinta hautausmaan töissä on työn jäljen näkeminen ja se, kun hautausmaalla kävelevältä ihmiseltä tulee kiittävää palautetta.
Vuoden paras kohta alkaa olla käsillä, kun kiire hellittää ja hautausmaa on puhjennut kesän parhaimpaan loistoonsa. Santavuoren lempipaikka on muistolehto suihkulähteineen Pyhän Ristin kappelin lähellä.
– Se on tosi kaunis ja rauhallinen alue, vähän niin kuin oma maailmansa hautausmaan keskellä.
Santavuoren mukaan hautausmaan asiakkaiden kanssa tulee juteltua monenlaista arkisista kuulumisista suuriin elämänmuutoksiin. Hänestä hautausmaan työntekijän pitää osata laittaa lapio tarvittaessa hetkeksi sivuun ja kuunnella ihmisiä. Toisen surun äärellä omat työkiireet unohtuvat.
– Siinä tulee kunnioittava olo, kun joku haluaa jakaa jonkun henkilökohtaisen asian kanssani. Jollekin vanhukselle se voi olla päivän ainoa keskustelu.