Ihailen kuitenkin valtavasti ihmisiä, jotka hankkivat parempaa tietoa ja väittävät vastaan. Yksi viime aikojen sankareitani on kemiönsaarelainen Janne Salonen, jonka aloitteesta kunta päätti suojella 30 prosenttia metsistään ja lopettaa kokonaan avohakkuut. Vallankumouksellista! Kävi nimittäin ilmi, että suuri osa kuntalaisista toivoi näin. Yksi rohkea ja tarmokas ihminen avaa suunsa, ja voilà, luonto saa valtavan erävoiton.
Viimeisen vuoden aikana minäkin olen jaksanut hankkia parempaa tietoa, ja tajunnut, että hyvänen aika, Suomessa alle kolme prosenttia metsästä on luonnontilaista. Uhanalaisia lajeja on tuhansia, ja tällä menolla lapsemme eivät törmää hömötiäiseen tai euroopanmajavaan ikinä.
Lohdullista on, että nyt kun ongelmaan on herätty, se voidaan vielä ratkaista. Näkisin, että kirkolla olisi upea rooli luonnon pelastuksessa. Omistaahan Suomen ev.lut. kirkko 160 000 hehtaaria metsää – ja kirkolla on myös kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030.
Veikkaan, että monessa seurakunnassa jo yhden rohkean seurakuntalaisen aloite voisi tuottaa tulosta. Että hei, kirkkovaltuutettu, mitä jos suojeltaisiin kolmannes meidän metsistä. Tai ehkä enemmänkin! Kun joku vain uskaltaa ehdottaa, niin usein moni fiksu puoltaa.
Olen sillä lailla mukavuudenhaluinen, että haluaisin jatkossakin elinkelpoisen planeetan. Konfliktinpelossani toivon myös, ettei luontoa ajettaisi konfliktiin ihmisen ahneuden kanssa.