Kun Turkuun alkoi reilu vuosi sitten tulla ukrainalaisia pakolaisia Venäjän hyökkäyssodan seurauksena, Hülya ”Hissu” Kytö toimi heti. Hän näki pitkän jonon ihmisiä Turun poliisiaseman ulkopuolella ja tiesi, että heidän perustarpeisiinsa pitää vastata.
Kydön DaisyLadies-järjestön työntekijät ja aktiivit hankkivat ja veivät ihmisille purtavaa, juotavaa, vaatteita ja lääkkeitä. Toimintamalli oli valmiina, koska DaisyLadies toimi samoin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan.
– Silloin jonossa oli nuoria miehiä. Nyt jonossa oli naisia, pieniä lapsia ja vanhoja ihmisiä, jotka joutuivat seisomaan koko päivän. Ihmettelin, että eikö kukaan voi tuoda heille edes tuoleja, Kytö muistelee.
Samalla ukrainalaiset saivat tiedon DaisyLadiesistä. Se on yli 20 vuotta Turussa toiminut, maahanmuuttajataustaisten naisten asioihin keskittyvä yhdistys, jonka Kytö perusti vuonna 2000.
– Tarjosimme, että tulkaa tänne meille, ja pikkuhiljaa he tulivat.
DaisyLadies toimii kahdessa paikassa Turun keskustassa, Muistolassa Linnankadulla ja DaisyKodissa Sairashuoneenkadulla. Monenlaista toimintaa on päivittäin ompelimosta ja kahvilasta tapahtumiin, koulutuksiin ja uraohjaukseen.
Kydön mukaan ukrainalaiset löysivät paikalle puskaradion välityksellä, kuten muutkin toiminnassa mukana olevat naiset. Aluksi sotaa paenneet, kotinsa jättäneet ihmiset tutustuivat ujosti järjestön tiloihin.
– Oli surua, moni oli shokissa. Ei siinä tarvita muuta kuin syli, lämmin katse ja kosketus, Kytö sanoo.
Pikkuhiljaa ukrainalaiset ovat aktivoituneet toimimaan järjestössä myös itse. Nyt mukana on päivittäin noin parikymmentä ukrainalaista, ja tapahtumat houkuttelevat muitakin mukaan.
Ukrainalaisten toiveesta Kytö on organisoinut suomen kielen opetusta Turun kristillisen opiston kautta ja englanninopetusta DaisyLadiesin vapaaehtoisen, eläkkeellä olevan englanninopettajan voimin. On myös järjestetty esimerkiksi Ukrainan kulttuurin päivä ruokineen ja esityksineen.
– En järjestä mitään toimintaa vain siksi, että se on hyvää. Haistelen, mitä ihmiset toivovat ja jutellaan yhdessä, mitä ihmisten mielissä on. En myöskään koskaan tee yksin vaan aina heidän kanssaan, Kytö kiteyttää järjestön ydinajatuksen.
Kytö on tehnyt 1980-luvulta saakka Turussa sitkeästi töitä maahanmuuttajien integroinnin ja osallisuuden eteen. Häntä turhauttaa se, miten monimutkaista maahanmuuttajan on päästä Suomessa töihin. Heidän ammattitaitonsa pitäisi saada yhteiskunnan käyttöön nopeammin, lyhyillä koulutuksilla.
– Se on ainoa keino aktivoida ihmiset tähän yhteiskuntaan. Inhoan byrokratiaa.
Hänestä yhtä tärkeitä seikkoja ovat suomen kielen taito ja se, että maahanmuuttajat olisivat tekemisissä suomalaisten kanssa. Tässä monella on peiliin katsomisen paikka.
– Miten moni turkulainen on kutsunut kotiinsa mamuja? Aika harva, Kytö pohtii.
Hän haluaisi, että DaisyLadies olisi tulevaisuudessa myös maahanmuuttajien matalan kynnyksen työllistäjä. Hän visioi esimerkiksi mukavien suomalaisten vetämää isoa keittiötä, jossa maahanmuuttajat tekisivät ruokaa, oppisivat suomea ja saisivat provikkaa myymistään herkuista.
– Jos ei ole haaveita, niin elämä loppuu, hän toteaa myhäillen.