Voimmeko jatkaa yhteistä matkaa polyamorisessa suhteessa? Onko pakko erota? Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa asiantuntijat auttavat pareja ja perheitä sekä ikiaikaisissa ongelmissa että kysymyksissä, jotka liittyvät ajassa voimistuviin ilmiöihin.
Monisuhteisuus, seksuaali-identiteettiin liittyvät kysymykset tai esimerkiksi oman parisuhteen peilaaminen sosiaaliseen mediaan ovat teemoja, jotka ovat alkaneet nousta viime vuosina pinnalle keskusteluissa.
– Haluamme kirkon perheneuvonnassa korostaa, että olemme kaikenlaisia perheitä varten, Turussa ja Kaarinassa johtavana perheneuvojana toimiva Sari Sundvall-Piha muistuttaa.
– Meillä ei ole kantaa siihen, mikä on oikein tai väärin, vaan tehtävänämme on auttaa pääsemään eteenpäin omassa pohdinnassa.
Perheiden moninaistuminen on esillä myös maaliskuussa Turussa järjestettävillä valtakunnallisilla perheneuvonnan neuvottelupäivillä.
– Teemana on rakastamisen moninaisuus, sillä olemme kokeneet työssämme, että nämä kysymykset ovat perheissä aiempaa ajankohtaisempia.
Työ vaatii perheneuvojalta uteliaisuutta, malttia, rauhaa ja tarkkuutta. Parin toisen osapuolen haave esimerkiksi polyamoriasta voi olla toiselle järkytys.
– Perheneuvoja ei ole automaattisesti ilmiöiden vietävissä, vaan kuuntelee rauhassa, mitä vaikkapa ajatus useammasta kumppanista merkitsee kummankin osapuolen elämässä, Sundvall-Piha sanoo.
Kirkon perheneuvonta on valtakunnallinen maksuton palvelu. Suurin osa sen asiakkaista on 30–50-vuotiaita työssäkäyviä. Sundvall-Pihan mukaan alle 30-vuotiaiden osuus on nousussa, samoin eläkeikään ehtineidenkin.
–Voi olla, että opiskelijaterveydenhuolto ei kohtaa nuoria aikuisia näissä kysymyksissä. Toisaalta nuoret uskaltavat myös keskustella asioistaan rohkeasti. Iäkkäämmät taas pohtivat, haluvatko viettää loppuelämänsä saman ihmisen kanssa, varsinkin kun elämme yhä pidempään. Onneksi näistä asioista halutaan puhua, mutta etenkin vanhemmilla miehillä kynnys on kyllä korkeampi.
Kriisin keskellä näkökenttä kapenee, Sundvall-Piha toteaa. Yhtenä tärkeänä tavoitteena keskusteluissa on saada aikuiset miettimään, miten päätökset voivat vaikuttaa perheen lapsiin.
–Tiedetään, että lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja haluavat sopeutua. He reagoivat vasta myöhemmin.
Sundvall-Piha uskoo, että vaikeat viime vuodet näkyvät perheissä pitkään. Kamppailua lisää myös epävarmana näyttäytyvä tulevaisuus. Aikaa leimaa taloudellinen ahdinko, eriarvoisuus yhteiskunnassa sekä sota Ukrainassa.
– Kun kuuntelen täällä ihmisiä, tuntuu ettei perheille ole riittävästi tukimuotoja tai ne ovat liian hajallaan.
–Monelta pikkulapsiperheeltä puuttuu se, joka oikeasti auttaa ja opettaa. Keskusteluapu on tärkeää, mutta tarvitaan myös konkretiaa. Nuorten kohdalla taas mietin, että perheiden yhtenäisyys on meillä löyhempää kuin monissa muissa kulttuureissa. Tarvittaisiin tukea siihen, etteivät vanhemmat anna yhteyden nuoreen katketa.