Vuosituhannen taitteessa jazzmuusikko, saksofonisti Jukka Perko piti virsikonsertteja ja alkoi pohtia virsialbumin tekemistä. Samoihin aikoihin niitä tekivät muutamat muutkin artistit. Idea alkoi kypsyä, kun hän sai mukaan hyviä sovittajia.
Albumille valikoitui enimmäkseen hänelle lapsuudesta tuttuja virsiä kuten Suojelusenkeli, Sinuhun turvaan, Jumala sekä Jumala ompi linnamme.
– Kysyin äidiltäni, että mitäs meillä kotona laulettiin, ja hän kertoi. Kudoin näin osaltani virsiperinteen verkkoa eteenpäin. Albumin tekeminen tuntui luontevalta, mutta oli siinäkin oma synnytysprosessinsa, ja monen piti uskoa tähän ideaan, jotta se saatiin valmiiksi. Albumista tuli musiikillisesti moniulotteinen, mutta en arvannut, että siitä tulisi niin pidetty, Perko kertoo.
Hän levytti Kaanaanmaan Turussa yhdessä kamariorkesteri Virtuosi di Kuhmon kanssa. Se nousi Suomen virallisen albumilistan kahdenkymmenen parhaan joukkoon ja myi yli 20 000 kappaletta, eli jazz-levyksi hyvin.
Perko arvelee, että levyn suosio on monen tekijän summa, mutta se johtuu ainakin osittain siitä, että virret ovat suomalaisen kulttuurin ilmentymä, ja ne puhuttelevat niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole kasvaneet virsien poljentoon.
Ne tarjoavat myös rauhaa musiikin kuunteluun.
– Olen kuullut ihmisten sanovan, että he tykkäävät kuunnella virsiä ilman sanoja, se antaa tilaa omalle tulkinnalle ja muistikuville.
Hän muistuttaa, että vielä 1970-luvulla instrumentaalikappaleet olivat huippusuosittuja jazzista iskelmiin ja Beatlesiin asti. Moni saattaa muistaa esimerkiksi Jörgen Petersenin Kultainen trumpetti -levytykset.
– Nykyisin tuntuu siltä, että musiikissa sanoja pidetään usein tärkeämpinä kuin sävellystä. Halutaan tarinallistaa ja tehdä musiikista samaistuttavaa. Ihmiset ovat ehkä informaatiosta kuormittuneita, eivätkä jaksa kuvitella, niin kuin ennen.
Perko katsoo, että samaistumiseen keskittyminen palvelee bisnestä, jonka kustannuksella ruokitaan ihmisten lyhytjänteisyyttä ja kaiken liiallista helppoutta.
– Ihmisen olisi tärkeää kyetä näkemään itsensä tärkeänä osana suurempaa kokonaisuutta ja pyrkiä tekemään asioita toisten ja ympäröivän todellisuuden hyväksi, eikä niinkään pohtia sitä, miten ympäröivää maailmaa pitää muuttaa omien mieltymysten mukaiseksi.
Kaananmaa-albumista tulee Perkolle edelleen toistuvasti palautetta. Ihmiset kertovat, että se kuuluu perheen joulutraditioon, tai joku virsistä on ollut tärkeä elämän käännekohdissa. Kappaleiden pariin palataan yhä uudestaan, koska niitä on ehkä kuunnellut edesmennyt perheenjäsen.
Tällainen palaute poikkea esimerkiksi jazzkulttuuriin tyypillisesti kuuluvasta älyllisestä analysoinnista, jossa vallalla saattaa olla tietty tapa kuunnella musiikkia ja keskustella siitä.
– Joku voi kertoa, että pitää tietystä virrestä ja se tuntuu tärkeältä. Muut sanat puuttuvat, mutta tunne on siellä. Siinä liitytään johonkin itseä suurempaan. Suomalaisen kulttuurin hienoimpia piirteitä on se, että kaikkea ei tarvitse sanoittaa.
Perko on esittänyt Kaananmaan kappaleita vuosien varrella erikokoisten kokoonpanojen kanssa. Tuomiokirkkossa esiintyvistä vajaasta paristakymmenestä Virtuosi di Kuhmon soittajasta moni oli todennäköisesti mukana jo levyttämässä albumia.
Juhlavuodelle on suunnitteilla myös muutamia muita Kaananmaa-konsertteja.
– Se on aika ainutkertaista, että ihmiset kokevat tämän edelleen tärkeäksi. On erityisen hienoa päästä soittamaan Turkuun, ja ikään kuin palaamaan rikospaikalle, Perko hymähtää.
Maaliskuun konsertin taustalla on Turun musiikkijuhlien ja Tuomiokirkkoseurakunnan yhteistyö. Seurakunnan diakoniatyön asiakkaille tarjotaan lippuja konserttiin ja sen yhteydessä kerätään lahjoituksia diakoniatyön hyväksi.
Jukka Perko ja Virtuosi di Kuhmo – Kaananmaa. Tuomiokirkossa la 19.3. klo 17. Liput: 25 € / 23 € / 15 €, lippu.fi.