Lukanderille puheenjohtajan pesti on jo kolmas.
– Haluan olla mukana, koska uskon, että luottamushenkilötoiminnalla on merkitystä. Oma motivaatiotasoni on korkea ja tulokulma partiotyössä, mutta puheenjohtajan hommassa ollaan tietenkin koko yhtymän asialla.
Aulikki Mäkinen sen sijaan on uusi kasvo Turun kirkkoneuvostossa. Hän on alun alkaen Turun suunnilta, mutta viimeksi toiminut Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherrana. Kuopiosta tuomiorovastilla on ehkä vähän tuliaisiakin.
– Kaikissa paikoissa on omat hyvät puolensa, ja Kuopiossa painottui konsensushenkisyys. Kun on pieni paikka, täytyy pitää yhtä sitäkin tiukemmin, Mäkinen sanoo.
Sekä Mäkinen että Lukander arvioivat, että kuluvan valtuustokauden isoimmat asiat liittyvät kiinteistöihin.
– Yhtymällä on sekä käyttö- että sijoituskiinteistöjä, ja on käytävä keskustelua siitä, mitä kaikkea halutaan pitää. Tulee katsoa seurakunnan perustehtävän kautta sitä, mitä on järkevä omistaa, Mäkinen sanoo.
Lukander on samaa mieltä, joskin muistuttaa, että Turussa kuitenkin ollaan hyväosaisia.
– Monissa muissa seurakunnissa on hankalampi tilanne. Meillä organisaatiota on perattu viime vuosina, joten se alkaa olla kunnossa, mutta kiinteistöissä tosiaan on työtä.
Aulikki Mäkinen haluaa puhua kiinteistöjen kohdalla karsimisen sijaan sopeuttamisesta tai järkevöittämisestä.
– Meillä on paljon esimerkiksi asunto-osakkeita, ja ne ovat haastavia. Mitkä ovat resurssimme pitää niitä yllä? Suuri kysymys taustalla pitää koko ajan olla, miten turvataan toiminta kaikissa seurakunnissa – mikä on se järkevä kokonaisuus.
Lukander puolestaan muistuttaa, että yhtymä on perinteisesti ollut hyvin maltillinen vuokraehdoissaan.
– Olemme olleet ikään kuin kaupungin jatke. Pitää käydä avoin keskustelu niistäkin periaatteista.
Toinen valtuustokauden iso ikuisuusasia liittyy rahan jakamiseen eri seurakuntien välillä.
– Toiminnan mahdollistaminen on kaiken a ja o, mutta miten se tehdään? Onko esimerkiksi järkeä, että kaikki tarjoavat kutakuinkin samaa – olisiko viisasta erikoistua ja jos niin miten? Mäkinen miettii.
Mittakaavaa asioille saa siitä, että yhtymän investointibudjetti, eli se rahamäärä mikä menee erilaisiin vaikkapa kiinteistöjen korjauksiin, on tänä vuonna peräti 50 miljoonaa.
– Onhan se ihan äärirajoilla, korjausvelkaa on paljon, ja pitää miettiä tarkkaan, mikä nurkka kunnostetaan milloinkin, määräänsä enempää ei voi tehdä, Lukander sanoo.
Mäkisen mielestä summa on yksiselitteisesti liikaa.
– Sitä pitää saada pienemmäksi niin, että investoinnit kohtaavat todelliset seurakuntien tarpeet.
Pelkkää itkua ja hammastenkiristystä ei sentään ole edessä.
– Meillä on upeita ihmisiä tekemässä työtä ja toimiva suhde luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kanssa. Paljon on myös uusia ihmisiä ja heidän integroimisensa mukaan on hyvällä mallilla. Pöytä on niin sanotusti mukavasti katettu, sanoo Lukander.
-Akuuttia hätää ei ole, mutta pitää proaktiivisesti yrittää lukea miten maailma, uskonnollisuus ja taloudelliset asiat kehittyvät. Tärkeää olisi oppia katsomaan suuria kokonaisuuksia ja hakea yhdessä niihin ratkaisuja, summaa Mäkinen.