– Heidän 1800-luvulla rakennettu kirkkonsa oli tuhoutunut toisen maailmansodan pommituksissa pahoin, tornista ei ollut jäljellä mitään ja kattokin oli mennyt. Eikä siinä vielä kaikki: Neuvostoliiton aikana sitä käytettiin maatalouskorkeakoulun voimistelusalina. Kirkko oli jossain vaiheessa kuulemma Neuvosto-Viron parhaita koripallohalleja, Winter kertoo.
Itsenäistymisen jälkeen oli kuitenkin toive saada kirkko jälleen alkuperäiseen käyttöön. Vuonna 2003 perustettiin säätiö ajamaan asiaa, ja 2009 kirkko sai vihdoin omansa takaisin, valitettavasti niin huonossa kunnossa, että edessä olisi miljoonaremontti. Paha vain että seurakunnalla ei ollut rahaa, mutta onneksi pienellä seurakunnalla oli tahtoa sitä enemmän.
– Rahaa on sittemmin kerätty mistä ikinä on saatu. On myyty mukeja ja muistoesineitä, haettu EU:lta avustusta ja saatu lahjoituksia. Yhtymä esimerkiksi lahjoitti viitisen vuotta sitten 30 000 euroa. Kirkonkellot lahjoitti paikallinen liikemies. Loppuvaiheessa sai jopa ostaa viiden euron hintaisia tiiliä, joihin sai nimensä. – Itsekin ostin muutamia, jotka nyt ovat torniin muurattuina, Winter kertoo.
Torni on siis valmis ja sen neljä kirkonkelloa kutsuvat ihmisiä, vaikka sisätyöt ovat edelleen kesken. Kirkkoon on tulossa muun muassa kokous- ja työtiloja. Rahaakin tarvittaisiin vielä ainakin puolitoista miljoonaa, mutta usko on vahva, että kun Tarto on vuoden 2024 kulttuuripääkaupunki, silloin kirkko voisi olla ulkoasultaan alkuperäisen kaltainen. Suuri symbolinen voitto joka tapauksessa on jo kellotorni.
– Olin viime kesänä hotellissa siinä lähellä ja kuulin kellojen ääntä. Avasin ikkunat ja tajusin, etteivät ne voi olla mitkään muut. Se oli hieno hetki, että vielä senkin päivän sai nähdä, kun sentään 25 vuotta olen seurannut tätä hanketta! Winter kertoo.
Leena Winter on seurannut Maarjan kirkon kunnostustöitä neljännesvuosisadan ajan. Kirkonkellojen kuuleminen viime kesänä oli sykähdyttävä hetki.
Lisätietoa kirkon korjaamisesta: https://tartumaarja.eelk.ee/