Kun seurakuntien leirikeskukseen tarvitaan uudet opastaulut luontopolulle tai seurakuntasalin sata tuolia pitää kunnostaa, Turun hautausmaan kupeessa soi puhelin. Siellä on vuodesta 1994 sijainnut seurakuntien huoltokeskus, jonka puuverstaassa tällaiset tilaukset otetaan vastaan. Samassa pihapiirissä sijaitsee myös metalliverstas, joka vastaa esimerkiksi yhtymän ruohonleikkureiden ja traktoreiden huoltamisesta.
Puuverstaalla työskentelee yleensä kahdesta kolmeen ihmistä. Heistä Niku Vainio paiskii töitä puuseppänä, jonka tehtävänä muun muassa edellä mainitut opastaulut ovat. Tuolien verhoileminen takaisin kuntoon on puolestaan Mirjami Nikkilän työsarkaa. Hänellä on sekä verhoilijan että puusepän koulutus. Heidän kollegansa Jarkko Dietrich on niin ikään puuseppä, mutta hänen päätehtävänään on kiertää tekemässä monenlaisia korjaustöitä kirkoissa ja seurakuntakodeissa.
Huoltokeskuksessa työskenteli aiemmin myös maalari-konservaattori. Hän eläköityi viime vuonna, eikä tilalle ole tullut uutta työntekijää, joten Vainion työhön on viime aikoina kuulunut useammin myös pintakäsittelyjen tekeminen. Tarvittaessa häneltä onnistuvat lisäksi hitsaustyöt, sorvaaminen tai vaikkapa koristeveistäminen.
– Aloitin täällä vuonna 2002 ja sitä ennen olin parin vuotta yksityisessä yrityksessä. Samanlaista työtä kuin tämä, ei ole kovin montaa Suomessa, Vainio kertoo.
Kun puhelin huoltokeskuksessa on soinut ja on tullut tilaus pöydän alle tarvittavasta, tietyn kokoisesta kaapista, Vainio käy mittaamassa pöydän, kysyy lisätietoja halutuista ominaisuuksista, miettii toteutustavan ja hankkii materiaalit. Rakentamisen jälkeen hän tarvittaessa maalaa kaapin ja käy asentamassa sen.
Työssä saa usein käyttää luovuutta. Nummen seurakuntakotiin tulleen kaapin koristeet Vainio veisti oman ideansa pohjalta, ja Mikaelinkirkkoon rakentamaansa pöytään hän poimi koristeaiheen kirkon penkin päädystä, jotta pöytä sopi tyyliltään kirkkoon. Toisinaan tilaaja ei tarkkaan määrittele, millaisen rasian tai telineen haluaa, jolloin Vainiolla on vapaat kädet suunnitteluun ja toteutukseen.
– Ikeasta saa neliskanttisia kalusteita, mutta täällä me voimme tehdä sellaisia, joita asiakas tarkalleen tahtoo. Yleensä kysymme, tarvitaanko mukaan jotain tiettyä, räätälöityä ulkonäköä tai ominaisuutta.
Usein puuseppää tarvitaan juuri siksi, ettei tarvittavaa hyllyä tai muuta tavaraa ole saatavilla kaupasta. Esimerkiksi Mikaelinkirkon sakastiin Vainio rakensi pappien alboille kaarevan kaapin, koska huone on pyöreä.
– Ihan kaikkea ei toisaalta kannata tehdä itse. Valkoinen siivouskomero on halvempaa hakea kaupasta ja koota täällä.
Huoltokeskuksesta löytyvät kaikki pienellä puuverstaalla normaalisti tarvittavat välineet. Yleisin käytettävä puulaji on mänty eri muodoissaan, mutta koivu- ja tammilankkuakin kuluu. Kaikenlaisia muita materiaaleja tilataan tarpeen mukaan.
Yksi ominaispiirre tällä verstaalla on se, että iso osa käytettävästä puusta tulee seurakuntayhtymän omista metsistä, muun muassa Kunstenniemestä.
– Esimerkiksi hautalankut tehdään itse sahatusta puusta, samoin linnunpönttöjä, suoja-aitoja hautausmaalle sekä muuta, tilapäistä tavaraa.
Vuosien varrella Vainio on päässyt rakentamaan monia mieleen painuneita töitä. Esimerkiksi Maarian kirkon alkuperäinen vaivaisukko on korvattu hänen tekemällään kopiolla ja alkuperäinen ukko on siirretty säilöön. Suurikokoisimpia töitä puolestaan ovat olleet muun muassa tuomiokapitulin ovaali neuvottelupöytä sekä Tuomiokirkon lastenalttarin kaappi.
Reilun parinkymmenen vuoden aikana Vainion työ on pysynyt pitkälti samankaltaisena. Hän on ehtinyt tehdä monenlaisia ristejä pienistä pöytäristeistä Ruissalon metsäkirkon ristiin, mutta yleensä työt vaihtelevat hyvin monipuolisesti laidasta laitaan. Niitä pääsee lisäksi tekemään varsin itsenäisesti. Parin viikon sisään työlistalla voi olla 90 metriä aitaa pappilaan, uusia osia urkuihin tai myyjäiskärryn rakentaminen seurakuntaan.
– Paljon on pientä tekemistä, kuten lukkojen asentamista ja muuta, mitään yksittäistä tyypillistä työtä, vaikka jonkun kalusteen rakentamista ei oikeastaan ole.