Monia ärsyttää kevyt kaupallinen soitonrenkutus, joka kaikuu ostoskeskuksissa marraskuusta lähtien. Toisten mielestä se virittää iloiseen joulutunnelmaan, jonka onnistumisen voi varmistaa täyttämällä ostoskärrynsä herkuilla, koristeilla ja lahjoilla. Kukin tekee joulun tavallaan.
Vaikka joulun viettoon on periytynyt paljon aineksia esikristillisestä sadonkorjuujuhlasta, joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla, jossa kirkkomusiikilla on tärkeä osuus. Jo ensimmäisen suomalaisen virsikirjan laatija Jaakko Finno omisti kirjansa sisällöstä noin kymmenesosan Kristuksen syntymälle. Nämä virret tulvivat iloa, riemua ja kiitollisuutta. Lisäksi kirjan alussa on Uudesta testamentista poimittuja kiitosvirsiä, jotka nekin liittyvät Jeesuksen syntymään.
Finno oli oppinut mies, joka oli opiskellut ulkomailla ja osasi monia kieliä. Hän työskenteli Turun koulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana. Valtaosa hänen virsistään oli suoria käännöksiä tai mukaelmia kansainvälisistä virsistä.
Vaikka virsikirjaa on uudistettu moneen kertaan, Finnon teksteistä löytyy edelleen tuttuja aineksia. Tämän kolumnin otsikko on peräisin tiernapoikien laulusta, joka on selvästikin samaa juurta kuin Finnon säkeet virrestä Puer natus in Bethlehem: ”Piltin synnyt Bethlehem, jost ihastui Jerusalem. Hän pantiin soimeen makaamaan, kuin hallitsee ilman lakkaamat.” Tiernapoikien lauluissa on säilynyt monia vanhan kirjasuomen piirteitä, joiden takia kaikkia kohtia ei ole aivan helppo ymmärtää.
Finnon mielestä oli tärkeätä julkaista virsiä suomeksi, sillä ihmisillä oli luontainen halu laulaa ilokseen ja aikansa kuluksi. Jos tarjolla ei ollut hyviä kristillisiä virsiä, se ”ruma henki piru” houkutteli lauleskelemaan häpeällisiä ja naurettavia lauluja, jotka turmelivat etenkin nuoren kansan. Finno korosti, että varsinkin ”täl surulisel ja waaralisel ajal” kansan piti saada laulaa ja kiittää omalla kielellään. Samalla tavoin kauneimmat joululaulut tuovat taivaan valoa myös nykysuomalaisen jouluun.