Kestorätit ovat myös Karderoopin asiakkaiden kestosuosikki: kun vaateapupisteestä haetaan vaatteita, usein mukaan napataan pari kestorättiäkin – ja vaikka kangaskassi, johon vaatteet pakataan.
Monet niistä ovat Hilma Raivion tekemiä, sillä hän on yksi Karderoopin vapaaehtoisista.
– Käyn täällä noin kerran viikossa. Suureksi osaksi teen korjausompelua. Karderoopiin tulee paljon vaatteita ja monissa on jotain pientä korjattavaa, reikä tai puuttuu nappi. Sen lisäksi tehdään kaikenlaisia uusiokäyttötuotteita, kuten rättejä tai vaikka hiusdonitseja: ommellaan kangas putkiloksi ja ujutetaan sinne kuminauha. Niitä on tuossa suuri korillinen, Raivio kertoo.
Raivio on ensimmäiseltä ammatiltaan – nykyään hän laulaa bändissä sekä on myyjänä vaatekaupassa – pukuompelija, joten hän solahtaa vapaaehtoisporukkaan paremmin kuin hyvin.
– Päädyin tänne, kun vuonna 2020 näin uutisia Australian maastopaloista ja se jotenkin iski minuun – ajattelin, että apua, tahdon tehdä jotain, olla hyödyksi, ja että se jotain voisi olla vaikka vapaaehtoistyötä. Karderoopi löytyi ihan googlaamalla, kun he sattuivat etsimään ompelijaa.
Korjausompelun, kestorättien ja donitsien lisäksi Raivio askartelee ja tuunailee kaikenlaista muutakin, sytykesipsejä takkaan vanulapuista ja steariinista, uusia kynttilöitä vanhoista, vaasin vanhasta älppäristä ja niin edelleen.
Ja häämekko, joskin se meni omaan käyttöön.
– Päätin, että en laita pukuun satoja euroja. Löysin kirppikseltä 35 eurolla 80-luvun hääpukukamaluuden, jossa oli isot puhvihihat ja takana valtava rusetti. Laitoin sen palasiksi ja tuunasin kokoon. Pitsin sain vanhoista kierrätysverhoista ja selkäosan tein kokonaan uusiksi. Työtunteja meni, mutta oli mukava tehdä itse. Minulla on myös kotona pieni ompelunurkkaus, jossa on laitteet aina valmiina. Voi vain tehdä, kun siltä tuntuu.
Vapaaehtoistyö vaatehuollon parissa on auttanut maailmanahdistukseen ainakin vähän.
– Tulee parempi olo, kun saa tehdä jotain hyvää ja tietää, että kaikki nämä vaatteet menevät tarpeeseen. Nyt on esimerkiksi ollut paljon ukrainalaisia asiakkaita, ja on ihana nähdä, kuinka apu konkretisoituu.
Raivio suhtautuu omien sanojensa mukaan tuunaamiseen ja kierrättämiseen ”liki uskonnollisesti”.
– Lajittelen kaiken mahdollisen. Ylipäänsä ostan aina ensisijaisesti käytettyä – oli kyse sitten huonekaluista tai vaatteista. Olen myös sen luonteinen, ettei kärsivällisyyteni riitä tehdä vaatteita ihan alusta saakka, joten mieluummin tuunaan vanhoja.
Rakkaus kierrätykseen saattaa olla myös verenperintöä.
– Mummini säästi ja kierrätti kaiken, teki roskista joulukoristeet ja niin edelleen. Hän oli nuuka eikä tahtonut käyttää rahaa sellaiseen, jonka voi tehdä itsekin. Ehkä olen perinyt tämän sieltä. Mutta on myös niin, että nykyaikana on vaikea perustella, miksi ostaisi uutta, kun voi tehdä itse tai tuunata. Kyllä siellä taustalla on myös ilmastoahdistusta.
Lisätietoja Karderoopista ja vapaaehtoistyöstä siellä:
turunseurakunnat.fi/apua-ja-tukea/rahahuolet/vaateapu-karderoopi