Katriina on yksi reilusta tuhannesta Lahja lapselle -keräyksen lahjansaajasta. Tai hänen lapsensa on. Katriina on yksinhuoltaja, joka käy pienipalkkaisessa työssä, jonka palkasta suuri osa menee suoraan ulosottoon. Elämä on kohdellut monella tavalla kaltoin, eikä heidän perheessään ole koskaan ollut sellaista joulua kuin mihin suurin osa on tottunut.
Yksi valonpilkahdus on kuitenkin monena vuonna ollut Lahja lapselle -keräys:
– Se on ollut tärkeää pojalle. Kun hän oli kyllin vanha ymmärtääkseen, ettei joulupukkia ole olemassa, niin hän ymmärsi myös, että jos äiti joutuu ostamaan lahjan, se on muusta pois. Mutta jos sitten joku ventovieras antaa sen lahjan, niin minun ei tarvitse nähdä nälkää voidakseni säästää lahjarahan. Lahja on myös opettanut häntä siihen, että hän itsekin haluaa antaa sitten, kun se on mahdollista. Hän tietää kuinka tärkeä asia se on.
Ja juuri tuosta keräyksessä on kyse: joku – kuka tahansa – toteuttaa yhden lapsen yhden toiveen. Diakoniatyöntekijät toimivat joulutonttuina ja toimittavat lahjan aatoksi perille. He myös alun alkaen etsivät ne, jotka lahjaa eniten tarvitsevat.
Seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Mia Lehtonen kertoo, että lahjoittajia tarvitaan taas erityisen paljon.
– Lapsiperheet ovat hyvin tiukoilla, ensin oli korona ja nyt sähkökriisi ja ruoan hinnannousu. Jää nähtäväksi, miten se näkyy jo tänä jouluna vähävaraisten lapsiperheiden arjessa.
Yksittäisten ihmisten lahjoitukset ovat yleensä viidenkympin hujakoilla, mutta voi antaa myös vaikkapa 20 euroa. Silloin laitetaan sitten kaksi lahjoittajaa yhteen ja saadaan yksi lahjakortti. Lahjat menevätkin niin, että alle yhdeksänvuotiaille pääsääntöisesti hankitaan joku tietty konkreettinen lelu, ja vanhemmille lapsille sitten 40 euron lahjakortti.
Lahjakortit ovatkin vanhemmille lapsille ihan ehdoton juttu.
– Niissä on se ilo, että saa juuri sen oikean kokoisen vaatteen tai mitä nyt haluaakin. Ne mahdollistavat myös sen, että jos haluaa ostaa jotain vähän kalliimpaa, voi säästää lahjakortin lisäksi tarvittavan summan. Lahjakortin kanssa saa myös ilon päästä kavereiden kanssa ostoksille. Jos vielä käy lunastamassa lahjakorttinsa alennusmyynneistä joulun jälkeen, voi saada enemmän samalla summalla, Lehtonen sanoo.
Saamapuolella taas tärkeintä koko hommassa on Katriinan mielestä kokonaisuus, ei pelkästään se lahja.
– Tämä tietenkin myös hellittää omaa jouluahdistusta ja sekin on tärkeää, että saa jutella diakonin kanssa – tulee olo, että ei ole yksin. Niin ikään on mukava ajatella, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Kun monet miettivät, että mihin laittaisivat rahojaan, niin tässä menee kyllä oikeaan osoitteeseen.
Onko joulu sitten erityisen ahdistavaa aikaa yksinhuoltajan arjessa?
– Kaikki kuukaudet ovat. Mutta tietenkin jouluna on vielä se, kun kaikki puhuvat, että on sitä ja tätä, suklaakalenterit ja paljon lahjoja. Lelumainoksia tulee postissa ja joka puolella huudetaan, että ostakaa, ostakaa. Koristeluja ja vaikka mitä pitäisi olla, myös media pitää tätä yllä. Tuleehan siitä paineita.
Mutta nyt on sitten ainakin se yksi lahja.
– Ja jos on vielä vaikka pipareita, niin tulee joulutunnelmaa. Kerran saimme jouluruokapaketin eräästä Facebook-ryhmästä. Se oli kiva yllätys, kun poika oli sitä ennen vähän allapäin joulusta. Lahja lapselle on sikälikin kiva ja turvallinen tapa saada apua perheelle, että siinä ei mitenkään leimata huonoksi huoltajaksi, eikä ole pelkoa, että asiat, joista diakonille juttelee, päätyvät vääriin korviin.
Toimi näin, jos haluat lahjoittajaksi
- Soita 15.–18.11. klo 10–13 numeroon 040 341 7660 tai täytä sähköinen lomake osoitteessa turunseurakunnat.fi.
- Saat lapsen 40–50 euron arvoisen lahjatoiveen. Voit myös pyytää 20–30 euron arvoista toivetta toteutettavaksi.
- Hanki lahja ja tuo se paketoimattomana klo 11–18 Diakoniakeskukseen (Puutarhakatu 22) ma-pe 21.–25.11. ja ma-ti 28.–29.11. tai Kaarinan kirkolle (Voudinkatu 2) ma-pe 21.–25.11. klo 11–18