Kapitalismilla tarkoitan talousjärjestelmää, joka nojaa kolmeen asiaan: oikeuteen omistaa asioita, oikeuteen sopia vapaasti asioista ja rahoitusjärjestelmään, jossa on rajoitettu vastuu (esimerkiksi osakeyhtiöt perustuvat tähän). Yhdistettynä nämä kolme luovat kannustimet maksimaaliseen voiton tavoittelemiseen.
Miksi suhteeni kapitalismiin on niin vaikea?
Oli aika, jolloin ajattelin, että tämä on järjestelmien kuningas. Ensimmäiset parisataa vuotta systeemi onkin johtanut talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen, etenkin länsimaissa.
Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut ymmärtää, mitä järjestelmä tekee meille. Ilmasto lämpenee, luonnonvarat ehtyvät, kukaan ei oikein ota vastuuta. Antaa “näkymättömän käden” hoitaa. Kapitalismi tuo mukanaan myös loputtoman tehokkuuden vaatimuksen, sillä aina pitäisi kasvaa, voittoja pitäisi tahkoa nopeasti lisää. Tätä ei ihmisen psyyke kestä, ja moni uupuu.
Miksi minun sitten on niin vaikeaa kritisoida kapitalismia? Koska hyödyn siitä ihan koko ajan. Minua nolottaa mainita, että systeemissä on valuvika, kun juuri kapitalismi on tuonut elämääni niin paljon materialistista hyvää.
Pelkään, että jos kritisoin, minua on helppo syyttää niin sanotusta jeesustelusta. (Mikä on mielestäni huono termi, sillä en usko Jeesuksen saarnanneen yhtä ja tehneen toista, ainakaan mikään lähde Raamatussa ei viittaa siihen.)
Synninpäästö tuli yllättävästä paikasta: Kirjailija Koko Hubara luetteloi äskettäin pitkään insta storyssään kapitalismin aiheuttamia ongelmia. Hän tuli ohimennen sanoneeksi kiinnostavan lauseen: kyllä ihminen saa kritisoida kapitalismia, vaikka hyötyisi siitä. Ei voida olettaa, että vasta kun elää omavaraistaloudessa ja asuu maakuopassa, on oikeus kertoa, mikä tässä nykysysteemissä on ongelma.
Jokainen saa osallistua keskusteluun, vaikkei olisikaan täydellinen. Tämä pätee moniin muihinkin vaikeisiin asioihin.