Lastenohjaajat Eveliina Ellmen ja Eija Suvanto – Eve ja Eija – esittelevät lapsille kerhon pehmolelumaskotin, Sammaltassun. Jokainen saa silittää sitä ja samalle kertoa oman nimensä. Yksi tyttö päättää tosin olla inkognito, eikä kerro.
Seuraavaksi käydään läpi Sammaltassun metsäsäännöt. Eve esittää väitteen ja jos se pitää paikkansa, pitää huutaa ”Joo” ja nostaa kädet ylös. Ellei väite ole totta, pitää huutaa ”Ei” ja mennä kyykkyyn.
– Saako heittää roskia luontoon? – Eiii.
– Saako poimia marjoja? – Joooo!
Tässä kohtaa yksi lapsista informoi, että heillä on kotona marjanpoimuri. Toinen pitää paremmaksi ja kertoo että heillä on myrkkysieni.
Niille, jotka eivät vielä tiedä kerrottakoon, että alkamassa on ihan tavallinen jokaviikkoinen Sammaltassun luontoretki.
Eija ja Eve ovat vetäneet päiväkerhoja vuosikausia, mutta viimeisen vuoden verran mukana ovat olleet entistä enemmän ympäristöarvot. Kaksikko kävi nimittäin lisäkouluttamassa itsensä ympäristökasvattajiksi, ja koulutuksen myötä syntyi ajatus Sammaltassun luontokerhosta. Sen pääpaikka on Littoisissa, mutta Sammaltassu vierailee kyllä missä tahansa päiväkodissa.
Idea on yksinkertainen.
– Haluamme tarjota positiivisia luontokokemuksia niin, että lapset haluavat sitten myös vähän vanhempana pitää huolta ympäristöstä, Eve kertoo.
– Tekeminen ja kokeminen on se juttu. Olemme myös aina ulkona, ihan säästä riippumatta. Keli ei ole ongelma lapsille. Tärkeintä on, että on varusteet sään mukaan, Eija jatkaa.
– Jos oikein paljon sataa, viritetään pressu katokseksi niin voimme olla siellä, Eve sanoo.
Kerhossa tutkitaan ja tehdään kaikenlaista pientä ja hauskaa, koska jokaisessa lapsessa kun asuu pieni tieteilijä. Tehtävät keksitään itse tai lainataan muilta. Tietenkin koulutuksestakin jäi paljon ideoita käteen.
– Ikinä ei tule sellaista palautetta, että plääh, ei tuollaista. Lapset tosin saa mukaan mihin tahansa, kunhan vain on itse innostunut. He esimerkiksi ovat oppineet kierrättämään värikoodien mukaan, kun he eivät vielä osaa lukea, Eija kertoo.
Metsässä, pienessäkin – tai itse asiassa ihan vaikka tavallisella päiväkodin leikkipihalla – voi tehdä monenlaista luontoon liittyvää. Vaikka koettaa tunnistaa lintuja tai tutkia ötököitä.
– Kerran teimme linnunruokaa trangialla. Siihen tarvitaan kookosrasvaa, siemeniä ja öljyä. Valmis seos laitettiin silikonimuottiin ja kun se oli jähmettynyt, se oli valmis. Jokainen lapsi sai pötkylän kotiin ja saattoi laittaa vaikka oman pihan puuhun roikkumaan, Eve kertoo.
Superhitti oli puolestaan voikukkahillo.
– Se toimi myös vähän vanhempien lasten kanssa. He olivat ihan ihmeissään, että voiko kukkia syödä ja voiko niistä saada hilloa! Eija kertoo.
Tällä kertaa ohjelmassa on poppareiden tekoa ”sillä leirijutulla”, kuten Aapo tietää. Eve esittelee trangian toimintaperiaatetta ja kertoo, että sillä voi tehdä vaikka lettuja.
– Ja myös lättyjä, muistuttaa Aapo ja lisää että Eve kertoi nämä jo joskus aiemmin, joten hänelle ei tarvitse uudelleen selostaa.
Kohta popparit alkavat poksua, ja vaikkei siihen mennyt kuin pari minuuttia, se on pitkä aika neljä-viisivuotiaille: Iivo ilmoittaa, että hänellä on istumisesta jo aivan jalat makkaralla.
Seuraavaksi Eija kertoo, että mennään tutkimaan ötököitä.
– Yäk! kuuluu aika monesta suusta ja Iivo muistuttaa, että hän ei ainakaan syö matoja.
Ei niitä onneksi ole tarkoitustaan syödä, vaan tutkia luupilla. Kymmenessä minuutissa löytyy ainakin murkuntunneli, lasten maja sekä yksi roska, joka otetaan mukaan ja viedään roskiin.
Vielä ennen poppareiden syömistä on luvassa askartelua. Tehdään das-massasta mallikorttien mukaisia hyönteisiä.
Lajitunnistus ei tosin ole ihan täydellistä, sillä leppäkerttua arvellaan punaiseksi muurahaiseksi ja hyönteistehtävänannosta syntyy myös hauva sekä norsu. Carl von Linné voisi ihmetellä myös paria uutta lajia: kaksijalkaista hämähäkkiä sekä kymmenjalkaista kovakuoriaista.
Sammaltassun luontotoiminta löytyy myös Facebookista ja Instagramista: @sammaltassunluontotoiminta. Kerho on maksuton.