Jos otettaisiin kisa kuka on ollut elämässään useimmissa avioliittoon vihkimisissä, Mirja Pentti olisi vahva voittajakandidaatti. Hän on nimittäin ollut Mikaelinkirkon suntio viimeiset 30 vuotta ja Mikael sattuu olemaan Turun suosituin vihkikirkko. Kertyy niitä häitä siinä sitten.
– Vihkimisiä on tasaisesti läpi vuoden, oikeastaan vain joulukuussa ei ole, kun adventtina on kirkossa niin paljon muuta lauantaisin. Normaalilauantaina vihkimisiä on yhdestä kolmeen ja kesällä kolmesta viiteen, Pentti kertoo.
Näin ollen hän on uransa aikana saatellut alttarille reilusti yli 3000 hääparia. Homma sujuu rutiinilla ja jos hääparia kovasti jännittää, niin Pentti löytää kyllä sopivaa jutusteltavaa. Hän myös usein rauhoittelee ennen h-hetkeä, ettei yksikään pari ole ikinä jäänyt vihkimättä.
– Muistutan heitä siitä, että pahimmat hetket ovat pari minuuttia ennen kuin häämarssi alkaa. Heti kun päästään liikkeelle, jännitys häviää. Sitä paitsi yleisönähän ovat ne kaikkein rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset. Mikä voisi mennä pieleen?
Niin, mikä voisi mennä pieleen – meneekö ikinä mikään?
– Eipä juuri. Pikkukommelluksia voi olla, esimerkiksi juuri viime viikonloppuna sulhanen unohti kirkkoon kännykkänsä, mutta haki sen kyllä heti seuraavana päivänä. Morsiamen kukkapuska on joskus unohtunut ja sitä on lähdetty hakemaan tuhatta ja sataa. Sen sijaan esimerkiksi sormus on ollut kaikilla aina mukana, eikä kukaan ole erityisemmin häistään myöhästynytkään, Pentti kertoo.
Huvittavia tilanteita sentään sattuu joskus. Kerran yksi pari luuli papin aviopariksi julistamisen jälkeen, että homma oli siinä, joten he kääntyivät lähteäkseen pois. Pappi huusi, että tulkaa takaisin. Suntio yritti ovelta huiskia heitä kääntymään, mutta vasta, kun pari pääsi ensimmäiselle penkkiriville ja joku tajusi tarttua morsianta kädestä, he ymmärsivät palata.
– Kauan sitten kävi myös niin, että aika oli varattu ja me odottelimme täällä, mutta yhtään vierasta ei saapunut. Hääpariakaan ei näkynyt. Kello alkoi olla jo vähän yli vihkiajan. Takana seisoskeli yksi pariskunta, joka lopulta osoittautui hääpariksi. Emme tunnistaneet heitä, koska he olivat ihan sortseissa ja sandaaleissa. Mutta heidätkin sitten vihittiin.
Häissä on muoteja, kuten kaikessa muussakin. Esimerkiksi 1990-luvulla järjestettiin hyvin runsaita häitä, mikä näkyi esimerkiksi kirkon koristelussa. Hääpari toi kukkalaitteita ja vastaavia kirkon omien lisäksi. Nykyään sen sijaan pop ovat pelkistetymmät vihkimiset. Se näkyy myös hääpuvuissa, joissa ei nykyisin ole niin paljon röyhelöitä ja krumeluureja.
– Tosin pitää muistaa, että häitä on niin monenlaisia kuin on parejakin, vuoden aikana näkyy monenmoisia makuja ja mieltymyksiä, Pentti sanoo.
Sellainenkin on tullut vähän uudelleen muotiin, että nykyään harvat parit tulevat yhtä aikaa astellen alttarille. Useimmiten sulhanen odottaa alttarilla, kun morsian saatetaan. Yleensä se on isä, mutta voi toki olla joku muukin läheinen.
Häiden suhteen pitää myös muistaa, että yrittänyttä ei laiteta. Pentti muistaa eräänkin parin, joista toinen oli menossa viidettä ja toinen neljättä kertaa naimisiin. Ehkäpä sillä kertaa he löysivät kestävän onnen.