Tutkija Veli-Matti Salminen analysoi työkseen tutkimustietoa siitä, mitä ihmiset kirkosta ajattelevat. Hän on huomannut, että kirkon sisäisissä keskusteluissa ollaan usein huolestuneita kirkon tulevaisuudesta.
– Keskustelu ei saisi kaventua vain jäsenyyteen eli siihen, miten ihmiset saadaan pidettyä kirkossa. Pitää kysyä, mihin itse kukin tarvitsee kirkkoa.
Salminen on töissä Kirkon tutkimus ja koulutus -nimisessä organisaatiossa, joka tutkii kirkon, uskonnollisen elämän ja yhteiskunnan muutoksia sekä kouluttaa kirkon henkilöstöä.
Hän on mukana valmistelemassa Kirkon uutta tulevaisuusselontekoa, joka julkaistaan syksyllä. Sitä varten on pidetty työpajoja, joissa eri taustoista ja lähtökohdista tulevat ihmiset ovat kertoneet tulevaisuuden toiveistaan ja huolistaan.
– Aikaisemmin tulevaisuusselonteoilla oli rajatummat aiheet, kuten monikulttuurisuus tai kasvatus kirkossa. Nyt haluamme löytää ihmisten omista todellisuuksista nousevia signaaleja avointen kysymysten avulla. Niistä koostetaan analyysi siitä, mitä tämä merkitsee kirkon tulevaisuudelle.
Työpajoissa on Salmisen mukaan selvinnyt, että kirkko koetaan tarpeelliseksi nimenomaan asioissa, jotka liittyvät ihmisten arkeen ja ajankohtaisiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen, eriarvoisuuteen ja yksinäisyyteen.
– Ihmiset eivät ole huolissaan siitä, mitä kirkolle tapahtuu. Tärkeä signaali kirkolta itseltään onkin olla kiinnostunut ihmisistä eikä olla huolissaan omasta tulevaisuudestaan.
Salminen on ollut mukana monissa tutkimushankkeissa, joissa jäsenten ajatuksia kirkosta on kartoitettu eri teemoin ja tutkimusmenetelmin. Kirkon auttamistyön merkitys nousee esiin kaikissa kyselyissä.
– Yksi kestoaihe siihen, miksi kirkkoa pidetään tärkeänä ja miksi siihen halutaan kuulua, on se, että kirkko puolustaa heikko-osaisia puheenvuoroillaan ja auttaa ihmisiä eri elämäntilanteissa.
Toinen iso teema on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Monille on tärkeää, että ihmisten moninaisuus huomioitaisiin kirkossa aidosti. Salmisen mukaan nämä kysymykset ovat tärkeitä erityisesti nuoremmille jäsenille.
– Tässä, kuten muissakin arvokysymyksissä, on merkittäviä eroja sukupolvien välillä. 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneissä uskonnollisuuden merkitys vähenee ja odotetaan kokonaisvaltaista tasa-arvoa.
Salmisen mukaan tasa-arvokysymykset eivät nouse keskeisiksi kaikissa kristillisissä kirkoissa. Hän uskoo, että voimakkaat vaatimukset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tasa-arvoisuudesta liittyvät sen merkittävään rooliin yhteiskunnassa.
– Kun tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat selkeitä keskustelunaiheita yhteiskunnassa, sitä odotetaan myös kirkolta yhteiskunnan osana.
Kirkon jäsenten hyvin vaihtelevat ja toisistaan eriävät toiveet näkyvät erityisesti silloin, kun kysytään odotuksia kirkon hengelliseltä elämältä. Salmisen mukaan osa jäsenistä kaipaa avoinna pidettäviä kirkkoja ja hiljaisuuden retriittejä.
Jotkut odottavat kirkolta voimakasta karismaattisuutta, osa pysyvyyttä ja selkeyttä, osa hengellisyyttä taiteen, musiikin ja muun luovan ilmaisun kautta. Myös toiveet matalan kynnyksen keskusteluista liittyen uskoon ja hengellisyyteen nousevat esiin.
– Jo 10 vuotta sitten nousi toive siitä, että kirkon pitäisi puhua rohkeammin Jumalasta. Mitä se julistaminen sitten on käytännössä, se onkin monimuotoisempi juttu, Salminen sanoo.
Paikallisseurakunnissa ratkaistaan, mitä kirkko missäkin paikkakunnalla tekee. Salminen kertoo Tampereen seurakuntayhtymässä toteutetusta hankkeesta, jossa lähdettiin siitä, että seurakunnissa voi olla toimintaa erilaisin hengellisin profiilein. Seurakuntalaiset olivat mukana sekä ideoimassa että toteuttamassa toiveitaan.
– Toiminta voi on ihmisten näköistä, kun sitä vetävät seurakuntalaiset tai muuten kirkossa aktiiviset ihmiset.
Salminen on kahlannut läpi valtavan määrän jäsendataa vuosien varrella. Miten tutkimustieto näkyy kirkon käytännön todellisuudessa?
– Jäsendatan huomioimisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kirkon pitäisi luopua arvoistaan tai antaa merkittävästi periksi. Se on yksinkertaisesti sitä, että on olemassa ihmisten todellisuus, jossa kirkkokin elää.
Tietoa käytetään hyödyksi kirkon kehityshankkeissa ja tulevaisuuden suuntaviivoja pohtiessa. Seurakunnat käyttävät tutkimusdataa hyödyksi myös paikallisesti suunnitellessaan omaa toimintaansa.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakunnilla on käytössään Taloustutkimuksen visualisoimaa jäsendataa, josta voi selvittää jäsenten ajatuksia ja toiveita sekä väestörakennetta alueittain Turussa ja Kaarinassa. Tietojen avulla voi pohtia esimerkiksi sitä, missä mitäkin kirkon toimintaa kannattaisi järjestää.
– Tämä on hyvä esimerkki tutkimuksesta, joka lähtee seurakuntien intresseistä. Siinä tutkimus- ja kehitystyö menevät rinnakkain, Salminen sanoo.
Seurakuntavaalit pidetään marraskuussa. Siellä jokainen kirkon jäsen voi vaikuttaa siihen, millaiset toiveet, odotukset ja painotukset näkyvät oman paikallisseurakunnan päätöksenteossa.
Vuoden 2018 seurakuntavaalien äänestysprosentti oli koko maassa 14,4 ja Turun arkkihiippakunnassa 15,1. Salmisen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus on johtanut siihen, että seurakuntien päättävien elinten rakenne ei vastaa kirkon jäsenistöä.
– Jos vähänkin suurempi osa jäsenistä äänestäisi, se voisi näkyä tuloksessa ratkaisevasti. Kynnys myös lähteä mukaan päättäjäksi on aika matala.
Salmisen mukaan seurakunnissa pitäisi ehdottomasti olla enemmän kanavia vaikuttaa ja osallistua toimintaan matalalla kynnyksellä.
– Tutkimuksissa näkyy, että ihmiset eivät välttämättä lähde luottamustoimiin, mutta toiminta ihmisiä kiinnostaa ja siihen he voivat olla hyvinkin sitoutuneita.
Mitä kirkko merkitsee sinulle?
Titta Keinänen, karateka, Turku: On luontevaa kuulua kirkkoon
”Lapsuudessa ja nuoruudessa kirkko oli tärkeä osa elämää, ja opin sen kautta elämästä ja arvoista. Kävin seurakunnan kerhoissa, leireillä, bändikerhossa ja isoskoulutuksessa.
Tällä hetkellä en ole kirkossa aktiivinen, mutta on luontevaa olla kirkon jäsen. Kirkko tekee tärkeää työtä ja on monelle tukipilari. Kirkollisveron maksaminen on tapa tukea sitä toimintaa.
Ikäisilleni ei ole enää outoa olla kuulumatta kirkkoon. Toisaalta sekään ei ole outoa, että kuuluu. Omanikäisillä se taitaa mennä aika fity-fifty.
Omassa tuttavapiirissäni kirkosta ei kauheasti puhuta, ja aika harvan elämässä se on isossa, tai välttämättä missään roolissa. On vaikeaa sanoa, johtuuko se siitä, että palveluille ei ole tarvetta vai siitä, ettei ikäisilleni osata tuoda tarpeeksi raikasta toimintaa.
Mediassa kirkko näyttäytyy ristiriitaisena ja tuntuu, että kirkon sisällä on paljon eriäviä mielipiteitä. Osa on vahvasti perinteisen ja ehkä vanhoillisen asian puolesta. Toisaalta on ihmisiä, jotka vievät kirkkoa toiseen suuntaan. Tuntuu, että kirkon linja ei ole aina selkeä.
Kirkon rooli yhteiskunnassa on nyt jo pienentynyt ja tätä menoa se pienenee edelleen. On tosi vaikeaa sanoa, mitä kirkon pitäisi asialle tehdä. Uskon, että kirkon työ tulee aina olemaan tärkeää, mutta sitä en tiedä, missä muodossa ja miten sitä tehdään.
Mediassa kirkko näyttäytyy ristiriitaisena, toteaa Titta Keinänen.
Janina Andersson, MLL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja, Turku: Kirkon pitää elää ajassa
”Suhteeni kirkkoon on kiitollinen, koska löysin elämäni rakkauden rippileiriltä. Kirkon yhteisöllisyys ja viesti siitä, että kelpaat sellaisena kuin olet, on mielettömän tärkeä kaikille ja etenkin teineille.
Aina kun olen yhteydessä omaan seurakuntaan, minulle tulee lämmin ja yhteisöllinen olo. Tuntuu, että olemme samassa veneessä. Suvustani löytyy monenlaisia mielipiteitä kirkosta. On tärkeää, että lapseni saavat tehdä omat ratkaisunsa.
Minusta kirkolla ja seurakunnilla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden rakentajina. On kummallista, miten vahvaa henkinen yksinäisyys on, vaikka elämme ihan vierekkäin.
Seurakunnat kuuluvat MLL:n tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin. Pohdimme juttuja yhdessä ja koordinoimme toimintaa niin, että perheillä olisi mahdollisimman paljon paikkoja, joihin tulla sellaisina kuin ovat.
Toivon, että kirkko elää ajassa, muuten se työntää ihmisiä pois. Ihmisten toiveita pitää kuunnella. Kirkolla on mieletön kosketuspinta esimerkiksi nuoriin rippikoulun kautta. Olisi hyvä myös selvittää, miksi ihmiset eroavat kirkosta.
Kirkolla on aikamoinen tasapainoilu tradition ja muuttuvan maailman välillä. Kirkon tulevaisuus riippuu paljon siitä, mitä ihmiset pitävät itselleen olennaisena ja tärkeänä. Yhteisöllisyyden kaipuu ei todellakaan ole vähenemässä, mutta kilpailevia tahoja on monta.”
Kirkolla ja seurakunnilla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden rakentajina, sanoo Janina Andersson.
Harri Virta, kaupunginjohtaja, Kaarina: Kirkko tuo ihmisiä yhteen
”Suhtautumiseni kirkkoon on aika vapaa. En ole syvän uskonnollinen, mutta olen sitä mieltä, että joku meitä täällä johdattaa. Näen kirkon roolin tärkeänä, ja ilman sitä maailma olisi kaiken kaikkiaan erilainen.
Kirkon toimitukset, kasteet, häät ja hautajaiset, korostuvat elämän varrella. Ne luovat yhtenäisyyden tunnetta. Kaikilla ei ole työpaikkaa tai kaveriporukkaa, ja kirkko on ihmisiä yhteen liittävä voima.
Kaarinassa seurakunnalla on iso rooli ikäihmisten, lasten, nuorten ja perheiden toiminnan järjestäjänä. Kaupungin henkilöstölle tarjottu seurakunnan retriitti varattiin puolessa tunnissa täyteen.
Yhteistyö toimii luotettavasti myös kriiseissä. Turun puukotuksen aikaan seurakunta järjesti nopeasti henkistä tukea. Kaupungille oli tärkeää, että Kaarinan kirkkoon saatiin perustaa koronarokotekeskus.
Minusta kirkon pitää olla siellä, missä ihmiset ovat. Lasten Kaarina on hyvä esimerkki yhdessä tehdystä tapahtumasta, johon tulee myös ihmisiä, jotka eivät käy kirkossa tai edes kuulu kirkkoon.
Nuoret ovat kohderyhmä, jossa meillä voisi olla enemmänkin yhteistyötä. Meillä voisi olla myös enemmän yhteistä keskustelua kuntalaisten tunnetilasta.
Ihmisillä on jatkossakin tarve olla osa yhteisöä. Uskon, että yksinäisyyden lisääntyessä kirkon ja muidenkin yhteisöjen merkitys vain kasvaa.”
Kaupungin henkilöstölle tarjottu retriitti varattiin täyteen puolessa tunnissa, kertoo Harri Virta.