1. Kupittaan kenttä
Legendan mukaan Pyhä Henrik kastoi turkulaiset Kupittaan kentällä ensimmäisen ristiretken aikaan noin 1150. Paikalla oli ollut jumalista toimintaa aiemminkin, sillä se oli ollut pakanallinen uhripaikka. Niin ikään heti Turun palon jälkeen Kupittaalla pidettiin paljaan taivaan alla jumalanpalveluksia, kun Tuomiokirkko oli palanut.
– Tuomiokirkon kuorissa on kuuluisasta piispa Henrikin kastetilaisuudesta maalaus, mutta maisemat ovat siitä vähän muuttuneet, sillä maalauksen taustalla on korkeita vuoria. Tällä hetkellä siinä lähteen kohdalla on viimeinen jäljelle jäänyt kylpylän rakennuksista eli kaivohuone. Se on tosin juuri nyt remontissa, eikä muutenkaan yleensä auki. Muut rakennukset menetettiin viime sodan pommituksissa. Kupittaa on ollut kyllä juhlakenttä pitkään ja sen lähde oli hyvin kuuluisa. Alue oli aiemmin vetisempää seutua, mutta aivan näin tasainen se ei ole ollut aina, sillä kumpuileva puisto tasoitettiin 1900-luvun alussa.
2. Kolerahautausmaa
Kolerahautausmaita on Turussa oikeastaan kaksi. Suurempi on Itäharjulla ja siellä on pari sataa hautaa. Toinen on Kakolanmäellä, mutta se on jäänyt teiden alle – se oli niillä nurkilla missä on nyt Malminkadun päiväkoti. Kakolan kolerahautojen jäänteet siirrettiin rakennustöiden alta pari vuotta sitten Turun hautausmaalle. Siellä on nyt asiasta muistuttamassa pieni luonnonkivi ja siinä muistolaatta – kivi sijaitsee melko lähellä muistolehtoa.
Turun kolerahaudat ovat 1830-luvulta:
– Ensimmäinen maailmanlaajuinen koleraepidemia oli silloin. Kolera oli uusi tauti ja sitä pelättiin suuresti – eikä ihme, sillä se on inhottava sairaus. Se leviää yleensä ulosteen myrkyttämän juomaveden kautta. Se oli myös nopea leviämään, etenkin kun asuttiin ahtaasti. Pelon takia koleraan kuolleet piti haudata kaupungin ulkopuolelle. Näitä kolerahautausmaita on siis ympäri Suomea ja Eurooppaa. Kolera oli siihen aikaan jokakeväinen kauhunaihe, joka tuli Venäjältä, yleensä Pietarista, josta se levisi sitten eteenpäin, Lahtinen kertoo.
Turussa ei ole muita vastaavia hautausmaita, esimerkiksi vaikka ruttoon kuolleille, mutta Helsingin keskustassa on kokonainen Ruttopuisto sekä kolera-allas. Edellinen on 1700-luvun ruttoepidemian peruja ja jälkimmäinen on saanut nimensä erään koleraan kuolleen merimiehen ansiosta 1800-luvun lopussa.
3. Vankilakirkot
Kakolassa sekä Lääninvankilassa oli molemmissa kirkko. Kakolan kirkko oli suurempi, sinne mahtui parhaimmillaan 600 miestä. Lääninvankilan erikoisuus oli alkujaan, että se oli koppikirkko, eli jokainen mies istui omassa loosissaan, koska heidän henkilöllisyyttään ei haluttu paljastaa. Kopeista luovuttiin 1920-luvulla. Kirkossa oli myös perinteinen Kymmenen käskyä -taulu, joka oli vankilassa aikoinaan järjestettyjen tekstauskurssien perua. Taulun teki Pertti Ylermi Lindgren, joka tunnettiin paremmin nimellä kreivi Lindgren. Hän tuli 1960- ja 1970-luvun vaihteessa tunnetuksi lukuisten naissuhteidensa vuoksi. Käsiala kreivillä oli kaunis, mutta muuten hän ei ollut kuunnellut äidinkielen tunnilla: kahdeksannen käskyn kohdalla lukee ”Älä sano väärää todistus-tusta lähimmäisestäsi”.
Vangeilla oli pitkään myös kirkkopakko:
– Vasta 1971 se loppui niiltä, jotka kuuluivat kirkkoon. Uskonnonvapauslaki oli taannut jo vuodesta 1923 sen, että kirkkoon ei ollut pakko kuulua ja ellei kuulunut, niin sitten ei tarvinnut mennä kirkkoonkaan. Kun vankilatoiminta loppui, kirkoille ei enää ollut käyttöä ja ne desakralisoitiin eli niiden kirkkostatus riisuttiin. Se tapahtui vuonna 2007. Tällä hetkellä ne toimivat kokous- ja konserttitiloina. Niille oli vankilan loputtua kysyntää vihkikirkkoina, ja nyt lääninvankilan vanhassa kirkossa häitä ja muita tilaisuuksia voikin taas järjestää, Lahtinen kertoo.
4. Venäläisten desanttien hautapaikka
Tiemestarinkadulla Kärsämäen hautausmaan lähellä on erikoinen pala sotahistoriaa. Siellä on pieni aidattu hautapaikka, jonne on vuonna 1972 Suomi-Neuvostoliitto -seuran toimesta pystytetty muistomerkki sekä muutama hautakivi. Vainajat ovat jatkosodan aikana 1943 teloitettuja venäläisiä desantteja eli sabotöörejä ja vakoilijoita, jotka oli lähetetty Suomeen tihutöihin, mutta jotka jäivät kiinni.
– Kiinnijääneet vietiin ensin Kakolaan ja sieltä muistonpaikan lähelle hiekkamontulle, jossa heidät ammuttiin. Venäläisten lisäksi sinne on haudattu kuuluisa murhaaja Kirves-Koljonen, joka murhasi viisihenkisen perheen ja heidän naapurinsa. Koljonen oli viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa. Koljosen lisäksi sinne on haudattu toinenkin murhamies, Meinhard Kirs, joka oli jo tuomittu kuolemaan, mutta yritti paeta Kakolasta tappamansa papin kaavussa. Hän jäi kiinni ja ammuttiin heti.
5. Kirkon jäännökset Ravattulassa
Ravattulan keskiaikainen kirkko sijaitsee keskellä peltoa pienessä metsäsaarekkeessa kutakuinkin Citymarketia vastapäätä joen toisella rannalla. Se on rakennettu 1100-1200 –lukujen vaihteessa ja on Suomen vanhin kirkko. Tai vanhimmat perustukset ehkä pikemmin. Paikan nimi on Ristimäki – vaikka itse kirkko unohtui vuosisatojen saatossa, niin nimi jäi elämään.
– Paikan päällä on opaskylttejä, mutta sinne ei ole opastusta. Kirkko löydettiin kymmenkunta vuotta sitten enkä ollut itsekään siellä koskaan käynyt. Olin sitten kerran kävelemässä siellä suunnilla Aurajokirannassa – se on kiinnostava kohde kyllä kelle tahansa matkailijalle, siellä on myös rautakautinen kalmisto – ja joku pyöräilijä kysyi tietä Ristinkirkkoon, kun arveli, että minä kyllä tiedän. En tiennyt mutta sen jälkeen etsin sen, Rauno Lahtinen kertoo.
Kirkon kivijalan lisäksi paikalta on löytynyt laaja kirkkomaa sekä aidan kiviperustus. Tutkimusaineiston perusteella on tehty myös uusi muinaispuku, Ravattulan puku.
6. Puretut kirkot
Turusta on purettu useita kirkkoja. Esimerkiksi Mikaelinkirkon liepeillä on ollut keskiajalla hospitaalikirkoksi nimetty kirkko, mutta sen tarkkaa sijaintia ei ole saatu selville.
– Mielenkiintoisin on ehkä Pyhän Hengen kirkko, josta on ensimmäinen maininta vuodelta 1569. Se sijaitsi nykyisen Julian korttelin alueella, mutta sitä ei ilmeisesti koskaan saatu valmiiksi ja 1600-luvun puolivälissä se purettiin pois. Kun korttelia 1980-luvulla rakennettiin, kaivauksissa löytyi satoja ruumiita, eli siinä on ollut hautausmaa joko kirkon aikana tai ehkä sitä ennen. Nykyään siellä, Casagrandentalossa, on Pyhän Hengen kappeli, jonne on haudattu kaivauksissa löytyneet vainajien jäänteet, Lahtinen kertoo.
Tällä hetkellä Pyhän Hengen kirkon paikalla kulkee Brahenkatu. Kirkon tiilet epäilemättä on käytetty uudelleen: Tiiliä käytettiin ainakin uuden pakkahuoneen rakentamiseen sekä kirkon naapuritontilla Tiirikkalankadun varrella. Nykyään Tiirikkalankatu sijaitsee Varissuolla mutta aiemmin siis niillä nurkilla, missä nykyään on Tiirikkala-ravintola.
Turun keskustasta on purettu myös esimerkiksi Rouvasväen rukoushuone, joka oli komea vastinpari nykyiselle VPK-talolle. Nyt siinä on vähemmän komea vastinpari, eli Kelan talo. Toinen kaunis purettu kirkollinen tila oli Ruotsalaisen metodistiseurakunnan kirkko Eerikinkadun ja Käsityöläiskadun kulmassa. Se purettiin 1970-luvun alussa.
– Yksi kiinnostava on Hansa-korttelin tieltä purettu vapaakirkon Immanuel-kappeli. Se sijaitsi korttelin keskellä ja oli rakennettu 1891. Se muutettiin jugendtyyliseksi 1900-luvun alussa, ja vuonna 1964 omistajaksi tuli Työväen Säästöpankki. Sittemmin se ehti toimia vielä huutokauppakamarina sekä kehysliikkeen verstaana.
7. Pyhän Olavin luostari
Pyhän Olavin luostarista muistuttaa nykyään enää Olavin krouvi sekä Kimmo Ojaniemen veistämä Dominikaaniluostarin muistomerkki, joka sijaitsee Mantun grillin ja Samppalinnan ravintolan välissä.
Luostari paloi 1537, eikä sitä enää korjattu, sillä reformaatio teki tuloaan ja paavinuskosta haluttiin eroon. Sääli, sillä komea luostari saattaisi olla jopa Mantun grilliä suurempi nähtävyys. Luostarin kirkko sijaitsi nykyisen Panternin talon kohdalla ja sen umpipiha yrttitarhoineen nykyisen Apteekkiravintolan kohdilla.
– Luostarin paikka tiedetään hyvin tarkkaan, sillä ennen kuin Kaskenmäen kivitalot rakennettiin 1900-luvun alussa, paikalla tehtiin isot arkeologiset kaivaukset. Panternin talon alla oli luostarin perustuksia vähän jäljellä. Aikoinaan sieltä löytyi luita ja pääkalloja suuret määrät ja vielä myöhemminkin talojen korjausten yhteydessä on tullut luita vastaan. 1960-luvulla kaivettiin uudestaan Kaskenkadun alta, jolloin löytyi niin ikään jäänteitä luostarista, Lahtinen kertoo.
8. Melkein mikä tahansa kohta Turkua
Keskiajalla ja pitkään sen jälkeenkin melkoinen osa kaupunkia oli kirkon omistuksessa. Esimerkiksi suuri osa joen länsipuoleisesta kaupunkialueesta, eli alueet tois pual jokke, kuului kirkolle. Keskiajalle tyypilliseen tapaan porvaristo lahjoitti maaomaisuuksia kirkon haltuun varmistaakseen sielunsa autuuden. Näiden maiden tuloista maksettiin sitten pappien palkat.
– Merkittävin oli Pyhän Sigfridin prebenda, joka sijaitsi sillasta kohti Multavierua. Pyhä Sigfrid oli Ruotsissa 1000-luvun alussa toiminut lähetyssaarnaaja ja piispa. Sillasta etelään puolestaan oli Pyhän Henrikin maa. Pyhän Pietarin prebendan maat sijaitsivat Aninkaistenmäelle johtavan tien molemmin puolin, Lahtinen sanoo.
Myös Piispankadun pää, jossa nyt on esimerkiksi vanhaan tehdasrakennukseen remontoituja Åbo Akademiin tiloja, on historialtaan kirkollinen: Siellä oli aikanaan Piispanpelto, eli nimensä mukaisesti pelto, jota piispa viljeli, joskaan ei korkeimman omakätisesti. Nykyään Piispanpelto elää vielä nimenä.
Näin myöhempinä aikoina kirkollista fiilistä saa myös kävelemällä esimerkiksi Varissuolla: 1970-80 -luvuilla rakennettu lähiö on enemmän ja vähemmän seurakuntien rakennuttama.