Turvapaikka kirjojen keskellä

Näkökulma | 27.04.2022 | Lilja 4/2022

Teksti: Simo Ahtee | Kuva: Jussi Vierimaa

Kun kriisit koettelevat yhteiskuntaa, on kirjastoilla suuri merkitys henkisen huoltovarmuuden turvaajina.

Yleisten kirjastojen asemaa edistävän Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen uskoo, että ilman kirjastoja henkinen pahoinvointi lisääntyisi reippaasti.

Tästä antaa viitteitä seuran teettämä tuore tutkimus, jonka mukaan valtaosa suomalaisista koki kirjastojen koronarajoitusten vaikuttaneen elämään kielteisesti.

Kirjasto on yksi yhteiskunnan peruspilareista. Tämä on onneksi ymmärretty päätöksenteossa, ja kirjastot nauttivat Suomessa arvostusta läpi yhteiskunnan, Manninen kiittelee.

– Ensimmäisen koronakevään loppupuolella todettiin, että kirjasto on niin perusoikeus, että sen käytön rajoittamiseen täytyy olla erittäin raskaat perusteet. Tuli esiin, että kirjasto on toiminnoista se, joka täytyy avata ensimmäisten joukossa, Manninen sanoo.

– Pysymme hengissä, kun on ravintoa, vettä ja terveyspalvelut, mutta elossapysymiseen tarvitaan kulttuuria ja iloa.

Mitä kirjaston tarjoama kulttuuri ja ilo sitten tarkoittaa? Mannisen lista on pitkä, ja sen perusteella kirjasto on eräänlainen kaupungin hermokeskus.

Kirjasto mahdollistaa mielekkään tekemisen ja erilaisten palvelujen äärelle pääsemisen. Sen tiloissa opiskellaan, tehdään työtä ja tavataan muita. Kriisiaikoina se voi myös mahdollistaa harrastusten jatkamisen.

Sananvapauden ja demokratian edistämisessä kirjastolla on tärkeä rooli.

– Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun kirjastossa on monelle tärkeä juttu. Se tapahtuu normaaliaikoina keskustelutilaisuuksien ja infojen kautta.

Kirjasto mahdollistaa pääsyn tuoreiden ja luotettavien uutisten äärelle. Oleellista on myös jäsennelty, kattava ja taustoittava tieto.

– Kirjastoammattilaisen tehtävänä on koota aineistopaketteja ja tuoda niitä esiin. Viime viikkoina tietopaketit ovat koskeneet esimerkiksi Ukrainan tai Venäjän historiaa. Niiden avulla voi yrittää ymmärtää, mistä sodassa on kyse.

Psyykelle taas tekee hyvää päästä lainaamaan juuri niitä kirjoja tai lehtiä, joita haluaa.

Manninen huomauttaa, ettei kaikilla ole edelleenkään mahdollisuutta päästä sähköisiin aineistoihin ilman kirjastoa.

– Nekin, joilla mahdollisuus on, haluavat silti käyttää kirjaston palveluja.

Kirjastoa voisikin verrata kouluun. Etäkoulu mahdollisti tiedonsaannin, mutta paljon jäi pois.

– Entä jos poistettaisiin kirjastot ja kaikki tieto pitäisi hakea etänä verkon kautta? Silloin jää kokonaan pois yhteisöllinen aspekti eli yhdessä asioimisen ja tekemisen ilo. Heikoimmat tietysti kärsivät eniten.

Manninen kertoo luottavansa siihen, että kirjastot pidetään Suomessa pystyssä tulevienkin kriisien aikana.

– Kirjastoseura tietysti vetoaa poliitikkoihin jatkuvasti, jotta toimintaedellytykset pysyisivät hyvinä. Jos jokin asia tuntuu itsestään selvältä, se tahtoo unohtua.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.